MINÄ JA ALKOHOLI

Pidempään oon halunnut teille tästä kirjoittaa, mutta jotenkin en ole osannut muodostaa kaikkia mun ajatuksia ihan niin hyvin sanoiksi, kuin tähän postaukseen olen ne halunnut tuoda. Nyt kuitenkin muutama viikko sitten sain taas yhden uuden näkökulman ja perustan tähän lisää, joten päätimpä avata sanaisen arkkuni. Te siellä ruudun toisella puolella myös usein toivotte ja annatte tosi paljon positiivista palautetta vastaavista "vakavemmista" postauksista, joten tässä olisi teille taas yksi sellainen, aiheena minä ja alkoholi.

Mun suhde tai oikeammin ehkä suhtautuminen alkoholiin on hyvin erilainen, mitä mun ikätovereilla yleensä on. Se on itseasiassa ollut aina. Saan siitä edelleen silloin tällöin suurta ihmettelyä ja jopa paheksuntaa, mutta onneksi nykypäivänä kuitenkin huomattavan paljon vähemmän, mitä joskus vielä muutama vuosi sitten. Muutama vuosi sitten, varsinkin silloin 18-20 vuotiaana sain tosiaan todella paljon paheksuntaa siitä, että olin porukan ainut selväpäinen. Kerran oon jopa saanut juomat tahallaan heitettynä päälleni, kun yhden hyvin humalaisen naisen mielestä halusin omalla juomattomuudellani esittää vain parempaa ihmistä mitä kaikki muut. Silloin juuri täysi-ikäiseksi päästynä mun tuli oikeastaan aina oltua kuskina. Ikaalissa kun asuttiin, ja kotoota baariin tuli jo useamman kilometrin verran, porukalle tarvittiin aina se kuski. Mä olin sitä aina ihan milelläni. Muiden ryypätessä rahojaan mä tein aina vähän voittoa niinä iltoina. Välillä myös Ikaalisten jäätävän monipuolinen baari tarjonta (siihen aikaan pääasiassa 1 baari jossa viitsi käydä) sai porukan haluamaan Tampereen yöhön, jolloin matkaa tuli jo reippaasti enemmän. Mähän käytän itse alkoholia siis todella vähän ja todella harvoin. Viimeksi join yhden lasillisen vappuna, ja sitä aikaisemmin yhden tölkillisen vuoden vaihteessa. En siis ole missään nimessä absolutisti, en vaan koe alkoholia millään lailla omaksi jutukseni. En saa siitä irti oikeastaan yhtään mitään, miksi näkisin tarpeelliseksi maksaa siitä hitonmoisia summia ja kaataa sitä kurkustani alas.

Miksi en saa siitä mitään irti, siihen taas on monia syitä. Kerrotakoon nyt ensimmäisenä vaikka ehkä ne kaksi isointa juttua, josta toisena on maku. Yök. Mä en voi sietää alkoholin makua. Se vaan ei kerta kaikkiaan istu mun suuhun mitenkään päin hyvänä makuna. Mun mielestä cokis on niin paljon parempaa. Sellaiset makeat siiderit, kuten esimerkiksi Somersbyt ne vielä jotenkuten menee, mutta edelleen niihinkin cokis vetää paljon pidemmän korren. Mulle suuri nautinto työviikon jälkeen on lasillinen (cokiksenkin voi juoda kasuaalisti viinilasista!) cokista, paljon mielummin kuin vaikka jotain viiniä. Punaviiniähän mä en ole koskaan varsinaisesti maistanut, jos niitä rippikoulun ehtoollisjuttuja ei lasketa. Toki sitä on joskus ollut kastikkeissa sun muissa, eli kyllä mulla hajua on miltä punkku maistuu. Ja tiedän, ei sitten yhtään mun juttu. Ei sitten sitäkään vähää mitä muut alkoholijuomat. Ette arvaakaan kuinka usein oon ties mistä suunnalta kuullut "sun vaan pitää opetella juomaan viiniä" hnggggggg. Jos joku saa mut näkemään punaista, niin tuon kaltainen kommentti. Opetella väkisin juomaan jotain mitä inhoaa? Oh, right. Tai mitä jos vaan pysytään sellaisten makujen parissa, joista mä saan sen saman nautinnon, mitä sinä saat viinistä. Koska en minäkään kehoita sinua opettelemaan juomaan sen viinin tilalla sitä coca-colaa.

Toinen isoimmista syistä olla käyttämättä alkoholia on, että mä en vaan saa siitä mitään irti. Mulla ei ole yhtään sen hauskempaa onko mun pää aivan sekaisin vai ei. Mulla ei ole yhtään sen hauskempaa jos tiedän, että huomenna en muuten muista tästä hetkestä yhtään mitään ja paras ystäväni on vessanpönttö. Mulle ei ole minkäänlainen ongelma lähteä vaikka baariin kaveriporukalla selvinpäin, mulla on siellä aivan varmasti vähintään yhtä kivaa mitä kavereillakin. Itseasiassa mä ihan tykkään käydä baareissa varsinkin tanssilattiaa kuluttamassa. Enkä mä tarvitse siihen alkoholia. Alkoholi ei siis tarjoa mulle minkäänlaisia supervoimia, ja tää tulee varmasti monelle yllätyksenä, mutta ei se tarjoa niitä kenellekään. Jos mä mietin tätä siltä kannalta, kun usein kuulen ihmisten perustelevan runsasta juomistaan baari-illan aikana, etteivät he uskalla jutella kenellekään tuntemattomalle ilman saati lähteä sitten heittelemään verkkoja vesille. Niin muhun ainakin tekee paljon suuremman vaikutuksen, jos joku tulee esimerkiksi baaritiskillä suht selvänä juttelemaan, kuin räkä kännissä ottaen samalla tukea olkapäästä heikon happensa vuoksi. Näin alkoholia todella harvoin käyttäneenä, ei myöskään pääkoppa tarvitse kovinkaan montaa annosta, kun ollaan jo samassa kunnossa mihin toiset tarvitsevat sen lavallisen tavaraa. Siksikään mä en nauti edes siitä yhdestä annoksesta. Koska en todellakaan uskaltaisi saati edes haluaisi hypätä sen jälkeen ratin taakse esimerkiksi.Sillä mä tunnen jo tosi selvästi sen yhdenkin annoksen.

Näiden syiden lisäksi en oo koskaan ollut suuremmin edes kiinnostunut alkoholin suurkuluttamisesta tuon mun elämänkumppanin takia. Tosiaan näin diabeetikkona on melkoista leikkimistä jos ruvetaan napsimaan shotti jos toinenkin. Mä oon luonteeltani todella paljon sellainen, että haluan pitää langat omissa käsissäni, ja musta on tosi ahdistava ajatus, että olisin todella humalassa ja vastuu musta ja diabeteksestä siirtyisi jollekulle toiselle. Mut on myös kasvatettu niin (josta olenkin tosi kiitollinen!) ettei alkoholia tarvita mihinkään. Porukat ei siis ole absolutisteja, mutta käyttävät alkoholia todella harvoin. Näiden syiden lisäksi mä olen tosiaan myös todella pihi maksamaan alkoholista. Tää saattaa toisten korvaan kuulostaa uskomattomalta, mutta mun mielestä on ihan rahan tuhlaamista maksaa siitä. Tällai satasia jopa tuhansia euroja esimerkiksi asusteisiin laittaneena voisi kuvitella, että miksei sitä sitten viitsisi muutamaa kymppiä maksaa vaikka siitä hyvästä viinistä. Noh ei viitsi, kun edelleen se muutaman euron cokis pullo on niin paljon parempaa. Sitäpaitsi, todennäköisesti mun ensimmäiset merkkilaukut on ostettu ns. niillä rahoilla, jotka mun ikätoverit laittoivat alkoholiin ja tupakkaan.

Usein ihmisten on todella vaikea ymmärtää ja ehkä jopa hyväksyä sitä, että kaikki vaan ei halua käyttää alkoholia, koska eivät vaan saa siitä samoja asioita irti. Multa kysytään todella usein jos kieltäydyn alkoholitarjoilusta, että miksi ihmeessä mä teen niin. Useimmissa tapauksissa näistä kysyjällä on jo valmiina jokin oletus siitä, että joku tai jokin kieltää mua käyttämästä. Viimeisempänä oletettiin suoraan, että mä uskon/kuulun johonkin hihhulilahkoon joka kieltää alkoholin käytön. Sama muikkeli keneltä tämäkin oletus tuli, jatkoi mielipidettään ajatuksella, että tämä lahko johon hän päätteli mun kuuluvan kieltää suoraan hauskanpidon jos alkoholi on kieltolistalla. Surullinen ajattelutapa, ettei hauskaa voi pitää ilman alkoholia. Onneksi he ketkä tuntevat mut paremmin tietävät, että mä olen jo luonteeltanikin sellainen, etten antaisi kenenkään tai minkään kieltää multa tällaisia asioita kuten alkoholin käyttöä. Kieltäydyn siitä ihan omasta vapaasta tahdostani, samoin silloin kun sitä käytän, käytän sitä ihan omasta vapaasta tahdostani. Erilaisuus vaan tuntuu edelleen olevan monelle meistä suuri ja pelottava asia, jota ei vaan opita hyväksymään. Suurimman osan käyttäessä ja nauttiessa alkoholia on vaan mukamas niin paljon helpompaa mennä sen massan mukana ja valita mielummin se holillinen versio. En siis suinkaan väitä, että kaikki tekisivät sen tästä syystä. Kyllä mä ihan aidosti uskon, että moni varmasti valitsee sen vaihtoehdon ihan maun, tai omien mieltymysten ja ajatusten takia. Mutta surullisen paljon on myös heitä, jotka valitsevat sen vain, koska "kaikki muutkin tekevät niin".

Vaikka en itse olekaan se alkoholin suurkuluttaja, mulle ei myöskään ole minkäänlainen ongelma jos joku vaikka mun ystävistä haluaa siellä baarissa juoda muutakin kuin cokista. Senkus juo. Ainut missä mun ymmärrys loppuu, on tilanteessa jos ne perseet pitää heittää olalle ihan joka viikonloppu. Tai vaikkei mentäisi ihan siihenkään pisteeseen, niin jos joka ikinen viikonloppu pitää ottaa se pullo viiniä tai pikkukoppa kaljaa. Siinä ei mun mielestä ole minkäänlaista järkeä. Mutta, jos ja varsinkin meillä täällä Suomessa kun joku niin haluaa toimia, siinähän toimii. Sekään ei vaikuta siihen miltä se mun ostama cokis siitä viinilasista juotuna maistuu, joten miksi sen pitäisi mua liikuttaa millään tasolla. Koska mäkin haluaisin elää niin, ettei mun valinta juoda mielummin cokista vaikuttaisi kenenkään elämään sillä tasolla, että sen pitäis nähdä asiaan minkäänlaista vaivaa.

Näiden syiden kanssa pästäänkin siihen yhtälöön, että miksi tuhlata rahojaan kalliisiin alkoholijuomiin, kun se cokis on edelleen paljon halvempaa ja myös paljon parempaa. Tämä siis omalla kohdalla. Jos susta viini on parempaa ja sä saat siitä enemmän ja erilailla irti mitä minä, kippis vaan sille! 🍸