#KUTSUMUA

Tein äsken jotain, minkä takia mun sydän pamppailee rinnassa entistä enemmän, kädet vaimeasti vapisevat ja ajatus harhailee. Sain tänään kerättyä rohkeuden julkaista jotain, mitä oon jo useamman päivän halunnut.

Kaikille tuttu #kutsumua kampanja on juuri valoillaan netissä, ja myös minä halusin kantaa korteni kekoon. Se ei kuitenkaan mulle ollut ihan itsestään selvyys julkaista facebookissa kuva teksillä. Kuitenkin lopulta päädyin keräämään rohkeuteni ja tekemään sen. Jakamaan mun tarinani lyhyesti. Ja nyt haluan jakaa sen myös tänne, tismalleen samanlaisena miten mä sen facebookkiini julkaisin.

" Se alkoi ala-asteella, kestäen läpi yhdeksän kouluvuoden, jatkuen vielä kauppaoppilaitoksessakin. Muuttuen vain matkalla. Haukkumanimet, syrjiminen, huonolla tapaa erilaiseksi leimaaminen, ja moni muu kiusaamisen muoto, milloin diabeteksestä, milloin ulkonäöstä. Lopulta paisuen niin järkyttäviin mittasuhteisiin, kuin kunnianloukkaaminen tai mun ja mulle rakkaimman ihmisen erottamis yritykset.
Helvetin paljon kestäneenä ja läpikäyneenä, en silti kanna kaunaa. Seison selkäsuorassa sanojeni takana, kaiken tuon yläpuolella, vahvana ja periksiantamattomana omana itsenäni. En olisi sama Henna ilman menneisyyttäni. Mutta silti minä vaihtaisin nuo ikuiset arvet mielestäni pois, mitä kiusaaminen minuun jätti. Koska kiusaaminen kaikissa sen miljoonissa muodoissa, on aina väärin. Ja jättää aina ikävän muiston, joka seuraa perässä loppuun asti."