Onko teillä unelmia? Jotain juttuja, mistä ootte haaveilleet niin kauan kuin jaksatte muistaa. Mutta aina jostain syystä joku on estänyt teitä toteuttamasta sitä. On sen esteenä sitten ollut ajatus oman pään sisällä, raha, aika, pelko tai ihan vaan vaikka epävarmuus. Mulla oli tällainen unelma ja haave, jonka mä vihdoin päätin kuitenkin viime syksynä toteuttaa.
Mulla on aina ollut vähän hassu suhtautuminen omaan ulkonäkööni. Se on mulle tärkeä asia, mutta sitten samaan aikaan taas ei yhtään tärkeä. Mä saatan käydä kaupassa sellaisissa vaatteissa ja naama ja tukka sen näköisenä, että puolisoa hävettää. Mutta samaan aikaan mä oon myös vuosien aikana panostanut mun ulkonäköön. Samaan aikaan mulla on kulmat laitettuna ja ripsienpidennyksetkin on olleet käytössä jo pitkälle yli kymmenen vuotta, mutta sitten taas meikkeihin en koske edes kertaa kuukauteen. Tatuointejakin löytyy suhteellisen isojakin. Eli jokseenkin ristiriitaista.
Yks asia mua on kuitenkin vaivannut ja häirinnyt mun ulkonäössä vuosia. Niin pitkälle taakse päin, kun vain jaksan muistaa. Ensimmäiset muistikuvat mulla on jo yläasteikäisestä. Välillä on ollut ”parempia” jaksoja, ja välillä paljon huonompia. Koskaan en kuitenkaan ole lakannut näkemästä ongelmaa. Vuosiin on mahtunut paljon haaveilua siitä, että voisipa ongelman vain poistaa. Se ei kuitenkaan ole tuntunut realistiselta. Olen aina aikaisemmin ajatellut ”enhän mä nyt voi lähteä sellaiseen”. Oma mieli on samaan aikaan lokeroinut itsensä tällaisia toimenpiteitä vastustavien lokeroon, vaikka samaan aikaan en ole koskaan edes vastustanut tai ajatellut muutenkaan negatiivisesti.
Omassa kropassa vaivannut asia on tosiaan kaksoisleuka. Samaan aikaan niiiin pikku juttu, mutta kuitenkin niin näkyvä ja jokaista päivää häiritsevä asia. Parina viime vuonna tämä asian häiritsevyys on kasvanut niin merkittävästi, että lopulta päätin uskaltaa astua sen pelottavan rajan yli, ja alkaa selvittää miten siitä voisi päästä eroon. Mulla ei tosiaan ollut hajuakaan miten se olisi mahdollista, joten tutkittavaa ja pohdittavaa riitti todella paljon.
Mä oon mun työn kautta kerran tavannut yhden alan tekijän, Helenan, kenestä mulle jäi todella hyvä, lämmin ja ammattimainen kuva. Vaikka en ollut silloin edes asiakkaan roolissa. Se tapaaminen nousi mun mieleeni uudestaan, kun olin käynyt konsultaatiossa kahdessa muussakin paikassa. Silloin päätin laittaa hänelle viestiä ja kysyä, kiinnostaisiko tämän kaltainen toimenpide ja kokonaisuus. Eikä aikaakaan, kun istuin jo konsultaatiossa pohtimassa asiaa ja tilannetta kasvokkain Helenan kanssa.
Konsultaatiossa käytiin tilanne perusteellisesti läpi. Koko konsultaation ajan mulla oli sellainen fiilis, että mut kohdattiin uniikkina yksilönä. Mun toiveet kuunneltiin tarkoin, ja mulle käytiin tarkasti läpi eri vaihtoehdot, riskit sekä mahdollisuudet. Ensisijaisesti mulle ehdotettiin leuan alueen rasvaimua. Helena perusteli ehdotuksensa hyvin ja myös niin, että tällainen maallikkokin ymmärsi millaisesta toimenpiteestä on kyse. Hän myös kertoi rehellisesti, että täydelliseen lopputulokseen ei välttämättä riitä pelkkä rasvaimu. Tätä mä arvostin konsultaatiossa suuresti. Rehellisyys lisää luottamusta, joten päätös lähteä toimenpiteeseen oli Helenan ansiosta todella helppo. Enkä hetkeäkään ole katunut päätöstäni tähän päiväänkään mennessä. Seuraavaksi mulle varattiinkin sitten aika itse toimenpiteeseen.
Helena Aestheticsen toimipiste sijaitsee Tampereen keskustassa, aivan rautatieaseman vieressä. Ennen mun aikaa sain vielä kattavat infot siitä mitä tulee tapahtumaan, sekä miten mun pitää toimenpiteeseen valmistautua. Toimenpiteeseen sai siis mennä erittäin hyvällä sekä luottavaisella mielellä. Myös itse toimenpiteen ajan mulla oli todella hyvä fiilis kaikesta. Mulle kerrottiin ihan koko ajan mitä tapahtuu nyt ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Toimenpide tehtiin paikallispuudutuksessa, eli olin myös hereillä koko toimenpiteen ajan. Kipua tuntui ainoastaan puudutuksessa, mutta sekin on aina tosi yksilöllistä että kuinka paljon se sattuu. Mun mielestä ihan siedettävällä tasolla kuitenkin. Toimenpiteen jälkeen vedettiin pää kunnolla pakettiin ja sain samana päivänä lähteä kotiin toipumaan.
Toipuminen jännitti mua ehkä kaikista eniten. Miten pahat mustelmat tulee – miten pahat arvet jää – miten kestän kivun kanssa – jne. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin osasin edes kuvitella! Okei, kyllä mulle ihan kiitettävät mustelmat nousi. Mutta esimerkiksi kipulääkettä mun ei tarvinnut syödä kotona lainkaan, vaikka siihenkin olin varautunut. Mulle annettiin hyvät kotiohjeet, joten mua ei huolettanut itseänikään yhtään, ettenkö mä pärjäisi. Kuten kuvista näkyy, pää/naama oli kotiutuessa melkoisessa paketissa. Tätä pidettiin aluksi vuorokauden ajan. Sen jälkeen sain riisua päälimmäisen kerroksen. Alempaa tukea pitikin sitten käyttää muutama viikko. Toki suihkuun sen sai ottaa pois. Ohjeisiin sitoutuminen on tärkeää myös parantumisen kannalta. Mä esimerkiksi luulen, että tiukat sidokset (eli nuo tuet) auttoi siinä, ettei turvotusta tullut niin hervottoman paljon. Vaikka kyllähän sitä silti siis tuli.
On hyvä varautua siihen, että toipuminen ja lopullisen tuloksen näkeminen ottaa reilusti aikaa. Yleensä jopa kuukausia. Mulla on toimenpiteestä nyt 4 kuukautta, ja uskon, että nyt ollaan ainakin lähellä lopullista tulosta. Mulla oli myös pitkään leuassa muutama pieni tunnoton kohta. Mutta nykyään niihinkin on täysin tunto palautunut.
Mulla oli myös koko ajan sellainen tunne, että voin tosi matalalla kynnyksellä ottaa yhteyttä, jos parantumisen aikana, ja ihan ennen toimenpidettäkin tulee mitä tahansa joka mua mietityttää. Vaikka ensimmäinen kontrolli olikin jo noin kahden viikon päästä, niin siinä välissäkin tiesin ja tunsin, että voisin hyvin laittaa viestiä tai soittaa jos mieleen tulisi mitä tahansa mietityttävää. Eli se lämminhenkinen ja yksilönä kohdattu tunne säilyi koko tämän matkan ajan.
Ensimmäinen kontrolli oli tosiaan noin kahden viikon jälkeen. Siinä käytiin hyvin Helenan kanssa tilanne läpi ja hän tutki operoidun alueen tarkasti. Tässä vaiheessa tiesin myös alustavasti selviävän, riittikö tämä toimenpide tavoitellun lopputuloksen saamiseen. Ilokseni sainkin kuulla, että tämä toimenpide riittää tässä kohtaa, sekä että kaikki on lähtenyt parantumaan juuri niin kuin pitääkin.
ENNEN & JÄLKEEN
(jälkeen kuva 4kk toimenpiteestä)
Mä en myöskään näe minkäänlaisia arpia. Kävin toimenpiteen jälkeen muutaman viikon päästä ripsihuollossa, ja kysyin mun tekijältä näkeekö hän siinä lamppujen alla. Suoraan hänkään ei nähnyt! Mutta kun vähän kerroin että missä kohtaa ne suurin piirtein on, osasi hän etsiä kohdat. Mutta lähtökohtaisesti hänkään ei olisi huomannut yhtään mitään. Oonkin erittäin iloinen myös siitä, että minkäänlaisia näkyviä arpiakaan ei jäänyt.
No, miltä nyt elämä sitten tuntuu kun lopullinen tulos on näkyvillä? – No ihan hemmetin hyvältä! Ainut asia mikä on ärsyttänyt, on se, että miksi ihmeessä mä jahkailin asian kanssa niin tolkuttoman kauan. Sen takia mä haluankin jakaa tän mun tarinan avoimesti. Rohkaistakseni heitä jotka vastaavia asioita miettii ja harkitsee. Ei ole häpeä eikä väärin lähteä kauneuskirurgiaan, jos omassa kehossa on paikka joka häiritsee eikä sitä ole mahdollista korjata/muokata/lisätä/poistaa ilman ammattilaisen apua. Mulla kaksoisleuka oli sellainen. Se rokkui mukana painosta ja elämäntilanteesta riippumatta. Häiritsi mun ihan joka päiväistä elämää. Tietäisittepä miten monta muutan niin kivaa valokuvaakin mä olen jättänyt julkaisematta pelkästään tämän ongelman takia. Nyt sitäkään ongelmaa ei enää ole.
Mä suosittelen aidosti ja käsi sydämellä Helenaa sekä koko heidän porukkaa. Helena on pitkän linjan rautainen ammattilainen tällä alalla. Heidän palveluvalikoimastaan löytyy niin tällaiset ”pienet” toimenpiteet, mutta myös isommat ja vaativammat toimenpiteet. Heidän nettisivuillaan on hyvin kerrottuna näistä tarkemmin. Mutta suosittelen itse laittamaan heille suoraan viestiä, mikäli jokin kauneuskirurgiaan liittyvä asia on mietinnässä. Parhaimman vastauksen just sulle saat käymällä konsultaatiossa! 💖
Jos haluat tsekata aiheesta videon, löydät sen mun instagram kanavalta suoraan täältä.