ITSEVARMUUS

Postauksen kuvat: Anrietta Kuosku Photography

Mä olen monesti halunnut kirjoitella teille aiheesta itsevarmuus. Aihe on mulle todella tärkeä, ja usein aihetta tulee itsekin paljon mietittyä ja pohdittua. Että mitä se itsevarmuus oikeastaan onkaan, ja olenko mä itsevarma ja noh, oikeastaan kaikkea aiheeseen liittyvää. Multa on useasti elämässä kysytty, että miten mä olen näin itsevarma kuin mä olen. Vaikka en siis itse pidäkään itseäni erityisen itsevarmana, ainakaan kaikilla elämän osa-alueilla. 

   Olenko mä itsevarma?

Mä sanoisin tähän, että kyllä. Mutta, on paljon tilanteita jossa kaipaisin vielä nykyistäkin enemmän itsevarmuutta. Eli "valmis" paketti se ei vielä ole, enkä myöskään usko, että se sellaiseksi koskaan tulee, tai edes kuuluuko sen tulla? Mun mielestä itsevarmuus on tosi hyvä asia, ja ihailen ihmisiä joissa oikein huokuu se tasapainoinen itsevarmuus. Mutta, kuten kaikessa, tässäkin voidaan ampua yli ja kunnolla. Tiedän ja tunnen ihmisiä joilla niin on käynyt, ja se ei ole enää ihailtavaa katsottavaa. Tällaista ihmistä on hyvin vaikea kuvailla, mutta sanoisin että tämän tyyppisissä ihmisissä asuu usein myös liika itsekkyys ja myös  itserakkautta.   

Itsevarmuus ei ole mulle itsestäänselvyys. Oon kärsinyt myös huonommasta itsetunnosta. En kuitenkaan omalla kohdalla puhuisi suoraan huonosta itsetunnosta, vaan huonommasta mitä nykyisellään. Lähinnä mun omat epävarmuudet itsevarmuuden kanssa johtuu mun lapsuudesta, ja rankasta koulukiusaamis taustasta. Vaikkei tuo tausta näy mun elämässä oikeastaan mitenkään enää nykyisin, niin silti huomaan usein jälkeen päin, että tilanne jossa itsevarmuus oli koetuksella johti juurensa juurikin lapsuuteen. 

Mun taustalla itsevarmuus voisi olla paljon huonommallakin mallilla, joten olen melko onnekas, että nykyään koen mun itsevarmuuden olevan kuitenkin suhteellisen hyvä. Ja tietyissä tilanteissa kuitenkin todella hyvä. Vaikka tiedostankin, että on myös tilanteita jolloin se voisi olla parempi, en koe sitä ongelmana tai stressaa sitä mitenkään. Lisäksi, en usko että se näkyy kuitenkaan näissä kyseisissä tilanteissa mitenkään ulospäin. Projekti "parempi minä" on kuitenkin koko ajan kesken, ja tämä kuuluu myös osaksi sitä. 

Valokuvattana oleminen on yksi missä mä koen olevani melko itsevarma. Johtunee varmasti siitä, että blogin takia kuvattana on näiden kymmenen vuoden aikana tullut oltua melkoisen paljon. Räpsittiin viime syksynä Anriettan kanssa Simbasta pentukuvia, ja samalla räpsittiin muutamat kuvat myös musta. Anrietta on lajissaan kyllä todellinen ammattilainen. Joten jos valokuvaaja on etsinässä Pirkanmaan alueella, kannattaa kurkata Anriettan käden jälkeä hänen nettisivuiltaan. Teen myös pian Simban kuulumisista oman postauksen, jossa pääsette näkemään myös muutaman upean kuvan hänestä!

 

Mitä itsevarmuus ylipäätään on?

Mun mielestä itsevarmuus on itseensä luottamista ja uskomista, tiedostaen kuitenkin samalla ne omat heikkoudet. Itsevarma ihminen ei vähättele itseään, vaan tietää, että hän pystyy siihen mitä tekee. Itsevarma ihminen osaa myös ottaa kritiikkiä vastaan ja suodattaa sen oikein, musertumatta ajatukseen että hän olisi mokannut. Mun mielestä itsevarmuus on myös sitä, että tiedostaa ne omat hyvät ja huonot puolensa. Itsevarmuus tai sen puuttuminen ei silti mun mielestä määritä ihmistä mihinkään tiettyyn lokeroon. Me ollaan kuitenkin kaikki yksilöitä, ja koetaan asiat eri tavalla. 

Tässäkin aiheessa kaikkihan lähtee tosiaan siitä, että sä pidät itsestäsi. Et voi olla kovinkaan itsevarma, jos et edes itse hyväksy itseäsi, tai näe itseäsi arvokkaana. Paras keino kasvattaa itsevarmuutta, on nimen omaan hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet. Pitää myös olla armollinen itselleen, eli turhan kovat vaatimukset heti alkuun tuo enemmän ongelmia kuin hyötyä. 

Tässä vähän mun ajatuksia aiheesta ja omia fiiliksiä miten mä tän kaiken koen. 

Oletko sä itsevarma tai miten sä koet itsevarmuuden?