Noin mä kirjoitin Instagramiini (@hennatasmoi) tasan kaksi viikkoa sitten. Pohdin kaiken ääneen sanomista tosi pitkään ja itse asiaa/asioita mitä mä pidin sisälläni niin vielä monin kertaisesti pidempään. Instagramin lisäksi koin, että nyt on aika kirjoittaa asioista tännekin. Muistatteko, kun blogit oli vielä sellaisia tosi päiväkirjamaisia? Kuulumiset kerrottiin hyvinkin tarkkaan, eikä juurikaan tarvinnut miettiä mitä tänne voi jakaa ja mitä taas ei voi kertoa, koska muuten niitä käytettäisiin sua vastaan ja sua satutettaisiin niillä. Mä olen blogannut niiltä ajoilta saakka, ja nyt ajattelin pitkästä aikaa kertoa tännekin vähän tarkemmin, mitä mulle oikeasti kuuluu.
Viimeiset reipas kaksi vuotta ovat olleet melkoisia ja kaikkea muuta, kuin helppoja. Näin jälkeen päin ajateltuna niihin on kyllä itseasiassa mahtunut ihan hirveästi isoja juttuja, eikä siis pelkästään negatiivisia, vaan ylipäätään isoja elämänmuutoksia. Ero lähes 10 vuoden suhteesta, kaksi uutta ja jännittävää työpaikkaa joista en enää työskentele kummassakaan, oman terveydentilan kanssa taistelua, oman itsensä kanssa taistelua, uusi parisuhde, Simba, kolme muuttoa, joista viimeisin ihan hetki sitten ostamaamme uuteen paritalokotiimme, eli myös asunnon osto. Eli näin niin kuin lyhyesti voisi kai sanoa, että reippaaseen kahteen viimeiseen vuoteen mun elämässä on tapahtunut tosi isoja elämänmuutoksia ja asioita.
Nää on oikeastaan kaikki muut paitsi Simba sellaisia asioita, joista en ole täällä blogissa tainnut puhua sanallakaan. Oon ihan tietoisesti halunnut pitää nää asiat poissa täältä ja kaikista muistakin somekanavistani. Tiedän, että vielä tänä päivänäkin mun blogilla ja somekanavilla on muutamia sellaisia lukijoita, jotka lukee ja seuraa niitä aivan vääristä syistä. Halutaan "olla perillä" mun asioista, jotta voidaan sitten katkerana ja kateellisena puhua eteen päin, eikä mitenkään niin kauniiseen sävyyn. Mutta nyt kun aikaa on kulunut tarpeeksi, ja asiat järjestyneet oman pään sisällä, koin, että haluan jakaa niitä tännekin. Menemättä silti liian henkilökohtaisuuksiin, koska näistä moni asia koskettaa muitakin ihmisiä, kuin vain pelkästään mua.
Tosiaan, tällä hetkellä voin vihdoin antaa luvan itselleni olla onnellinen. Vaikka olenkin tällä hetkellä onnellinen, asiat eivät siltikään ole täydellisesti. Mä en esimerkiksi tarkkaan tällä hetkellä tiedä "mitä mä haluan tehdä isona" eli mitä mä haluaisin tehdä työkseni. Myyntityö on mulle käytännössä kuin toinen äidinkieli, mutta samaan aikaan haluaisin jotain uusia tuulia, päästämättä kuitenkaan kokonaan irti myynnistä. Viimeisen kolmen vuoden aikana olenkin etsiskellyt sitä mun paikkaani, jossa voisin viihtyä pidempään. Sellaista ei kuitenkaan vielä ole löytynyt. Oon miettinyt paljon myös takaisin opiskelun pariin lähtemistä, mutta koska mulla ei siinäkään ole mitään kirkasta visiota, tiedän kyllästyväni koulunpenkillä alle vuodessa. Tällä hetkellä siis tällä saralla oikeastaan etsin sitä mun juttua. Uskon siihen, että vielä se löytyy enkä siksi hätiköi asian kanssa. Tässä nyt kuitenkin on ollut ihan kiitettävästi tekemistä ilman sitä säännöllistä päivätyötäkin.
Me nimittäin tosiaan muutettiin. Ostettiin tällainen 96 m2 paritalon puolikas joka muutama viikko sitten valmistui. Ja Tamperelaisenahan sitä pysytään edelleen, mitä sitä hyvää lähteä vaihtamaan. Kerettiin tehdä tähän mukavasti vielä omia valintoja. Ihan kaikkea ei enää päästy itse valitsemaan, mutta meille ihan riittävästi. En malta odottaa, että pääsen esittelemään tätä teillekin! Tää on meinaan aivan ihana ♥ Koti- ja sisustusaiheiset postauksia tullaan siis jatkossa näkemään hurjan paljon enemmän. Kunhan vain ensiksi tavarat löytävät muuton jälkeen paikoilleen, ja saadaan hankittua tänne puuttuvia huonekaluja yms.
Mitä tulee mun nykyiseen parisuhteeseeni, haluan pitää S:sän ainakin toistaiseksi kokonaan poissa mun somekanavistani. Ollaan monesti yhdessä näistä asioista puhuttu, ja ainakin toistaiseksi mennään tällä yhteisellä päätöksellä, joka tällä hetkellä tuntuu parhaimmalta ratkaisulta.
Vaikka muutokset on olleet isoja ja elämää mullistavia, niin silti en tällä hetkellä kadu mitään tekemiäni valintoja tai päätöksiä. Päin vastoin, mä koen, että nää ovat kasvattaneet mua suuresti ihmisenä. Mä uskon siihen, että yhtäkään itkua ei ole itketty turhaan. Tietyissä asioissa mä myös uskon vahvasti kohtaloon, ja koen, että moni mun elämässä tapahtunut asia on kohtalon ansiota. Paljon on kuitenkin vielä työtä itsensä ja oman hyvinvoinnin kanssa, mutta niiden kanssa matka taitaa muutenkin olla sellainen, joka ei lopu koskaan.
Haluan vielä tähän loppuun muistuttaa, että tosiaankaan kaikki ei aina ole sitä miltä somessa näyttää. Mullakin kaikki nää isot asiat on olleet poissa täältä. Somen perusteella musta on varmasti saanut sellaisen kuvan, että kaikki on hyvin, suorastaan täydellisesti. Niin ei kuitenkaan ole ollut, kuten nyt teille tässä kerroinkin. Moni jakaa somekanavissaan vain pintaraapaisun elämästään, eikä se ole musta ollenkaan huono asia. Seuraajien vain pitää muistaa se, että se todellisuus koostuu kaikesta siitäkin ajasta mitä somessa ei näytetä.
Sunglasses MARC JACOBS
Earrings H&M
Shirt MICHAEL KORS
Bag TORY BURCH
Watch MICHAEL KORS
Paperbag pants BIKBOK
Shoes MICHAEL KORS
Ei kommentteja
Ruusut, risut, kehut, parannusehdotukset ja kritiikki, kaikki on yhtä tervetullutta. Muistetaan silti pitää se kommentointi asiallisena.
Kiitos paljon kommentistasi ♥