Muuttaessani omilleni 2014 marraskuussa, en omistanut ainuttakaan viherkasvia. En kokenut niiden sopivan lainkaan mun sisustukseen. Enimmäkseen siksi, että vihreä väri ei iskenyt muhun alkuunkaan, oikeastaan missään asiassa. Etenkään sisustuksessa. Toki jo tuolloin tykkäsin leikkokukista, mutta itse viherkasvit eivät mun mieltäni lämmittäneet. Kuitenkin, sukulainen jos toinenkin minulle niitä lahjaksi kantoi. Koska en omistanut aiheeseen sen suurempaa mielenkiintoa, ei nämä kasvit yleensä olleet kovinkaan pitkäikäisiä. Yksi yksilö on kuitenkin hengissä edelleen, ja siihen liittyykin paljon tärkeitä muistoja. Kerron niistä tarkemmin myöhemmin tässä postauksessa.
Viherkasvien yleistyttyä sisustuksessa alkoi pikkuhiljaa se omakin into aihetta kohtaan kasvaa. Nyt halusinkin tulla esittelemään teille mun "kukkakokoelmani" ja kertomaan vähän miten tähän tilanteeseen on päädytty. Mä en todellakaan vieläkään ole mikään viherpeukalo. Edelleen mun luo päätyy kasveja, jotka heittävät veivinsä hyvinkin nopeasti. Nykyisin kuitenkin aihe kiinnostaa mua, haluan kehittyä tässä ja oppia koko ajan lisää. Into tähän postaukseen lähti oikeastaan viikonloppuna, kun vaihdoin kaikkiin näihin mullat. Onhan näitä viherkasveja kuitenkin nykyään jo peräti 10 kappaletta.
Aikaisemmin aihe ei tosiaan voinut vähääkään mua kiinnostaa, mutta nykyisin mä tykkään tästä tosi paljon. On suorastaan rentouttavaa upottaa kädet multaan ja heittää aivot narikkaan. Oon lukenut netistä tosi paljon erityisesti näistä viherkasveista jotka multa löytyy, mutta myös yleisesti. Mihinkään hifistelyyn mä en kuitenkaan vielä ole halunnut lähteä. Multa ei siis löydy mitään kasvivaloja tai miljoonaa eri multaa yms. Haluan kuitenkin pitää homman rentona ja vastahan mä tässä opettelen näiden kanssa. Tässä multa löytyvät yksilöt.
Isoin viherkasvi joka tästä taloudesta löytyy. Ostin tän aikoinaan Ikeasta. Varmaankin jotain reipas 3 vuotta sitten. Eli pitkään sekin on mun luona jo porskuttanut. Ottaen huomioon mitä kaikkea yhteiselle matkalle onkaan jo mahtunut. Ostin tän talvella, vielä aika kovilla pakkasilla. Kannoin sen Ikeasta auton takapenkille. Mulla on autossa sellaiset ylös nousevat takapenkit, jolloin sain tän mahtumaan autoon ihan hyvin, takapenkin lattialle sijoitettuna. Mielestäni olin lukinnut sen penkin ylös, mutta kas kummaa, kesken matkan se putosikin alas suoraan palmun päälle. Isommilta vaurioilta kuitenkin jollain ihmeellä vältyttiin. Lisäksi me ollaan jo kaksi kertaa muutettukin tämän palmun kanssa. Koskaan ei kuitenkaan ole ollut mitään isompaa häppeninkiä, tai käyty kuoleman kielissä.
Kultapalmu on ehdottomasti yksi mun helpoimpia ja tyytyväisimpiä viherkasveja. Vaikka ison koonsa vuoksi aluksi pelkäsinkin, että mitenköhän tämän kanssa mahtaa käydä. Uusia lehtiä on kuitenkin puskenut kokoajan tasaisesti. Ja nyt viime aikoina oon myös alkanut kiinnittää huomiota, että kasvia pitää kastella pikkuisen useammin mitä nyt olen kastellut. Mä oon istuttanut tämän jo omaan ruukkuun vuosi sitten, ja siitäkin se selvisi ilman ongelmia. Sitä nimittäin ressasin, että kuinkahan sen kanssa käy. Hyvä salaojitus vain pohjalle, ja elämä hymyilee edelleen. Tää on puskenut uusia lehtiä sitä tahtia, sekä kasvattanut vanhoja, että oon joutunut "hirttämään" tämän kiinni ikkunalautaan, jotta se pysyy edes jollain lailla yhtenäisenä eikä sojota joka suuntaan. Ehdottomasti yksi mun lemppareita!
Palmuvehkasta sanotaan aina, että tämän saat pysymään hengissä vaikka pilkkopimeässä kylppärissä. Tätä mä en ole kokeillut, mutta helppohoitoinen tämä on kyllä kieltämättä ollut. Nyt mullan vaihdon yhteydessä mä jaoin tästä yhden osuuden tuohon omaan vaaleanpunaiseen purkkiinsa. Aikaisempi valkoinen ruukku oli jokseenkin meinaan piukassa tavaraa. Ainakin vielä palmuvehka näyttää viihtyvän hyvin molemmissa oloissa jaosta huolimatta. Katsotaan, kuinka komeaksi saan tuon uuden omassa ruukussaan eläjän vielä kukoistamaan, vai päättääkö hän nopeastikin päivänsä.
Yksi tuoreimpia yksilöitä. Tästä mä tykkään kyllä ihan super paljon. Tää on jotenkin niin kaunis! Erilaiset peikonlehdethän ovat nyt todella kovassa huudossa. Mä en kuitenkaan ainakaan vielä tässä vaiheessa halunnut sitä klassikkoa. Halusin pienemmän ja jollain lailla persoonallisen. Se isompi menisi varmasti lattialla, mutta tähän mun nykyiseen asuntoon se ei siitä syystä edes mahdu. Tämänkin mä olen kokenut todella helpoksi hoidettavaksi. Uutta lehteä pukkaa ihan jatkuvalla syötöllä. Tämänkin mä nyt istutin omaan isompaan ruukkuun siitä kaupan alkuperäisestä ruukusta, kun juuret ei meinanneet enää mitenkään päin mahtua siihen alkuperäiseen.
Saniaisia mä oon pitkään ihastellut, mutta jotenkin aina joku on mennyt edelle ja tällaisen osto on jäänyt ja jäänyt. Sain kuitenkin Amanda B:ltä tällaisen ihanan amppelin*, joka kaipasi uutta tulokasta. Ja vihdoin mäkin sain mun saniaiseni! Tää sopii mun mielestäni todella kivasti tähän sementtiruukkuun. Tähän mä en oikeen osaa vielä kommentoida, onko tää helppo vai ei. Tän ainakin luvataan kuitenkin olevan melkoisen helppo tapaus. Eikä se nyt ainakaan kuukaudessa vielä ole kerennyt kuolla tai näyttää mitään siihen suuntaan viittaavia merkkejä.
Mun ainut maijani! Tämäkin on vähän tuoreempaa mun kasvistossa. Ostin tän itseasaissa samalla kerralla, kun mun ainoan peikonlehteni. Tätä on hauska seurata, kuinka tämä menee aina iltaisin nukkumaan, ja taas aamulla aukaisee lehtensä. Myöskään tän helppohoitoisuudesta en oikeen osaa vielä kommentoida. Kyllä tämäkin on jokusen uuden lehden kerennyt puskea ja ihan hyvinvoivalta se näyttää, joten uskoisin tämänkin kanssa selviytyvän suhteellisen helpolla.
VERILILJAPUU
Yksi oma suosikkini on tämä verililjapuu. Kasvin pinkit reunat tekevät tästä kyllä mun kokoelman helmen. Hain Bauhauksesta joskus jotain ihan muuta, ja kävellessäni viherkasvien ohi huomasin tämän ainokaisen yksilön siellä koko hyllyllä ihan ypöyksinään. Pakkohan se oli sieltä pelastaa. Tästä mulla ei osto hetkelläkään ollut harmainta hajua, onko tällainen helppo pitää hengissä ja mitä kaikkea tämä vaatii ja ei vaadi. Hyvin sekin on kuitenkin jo pian 1,5 vuotta mulla kestänyt. Uusia lehtiäkin on tullut mukavasti, eikä mitään merkkejä siitä, että hällä olisi ollut jotenkin huonot oltavat. Ilmeisesti siis tässäkin tapauksessa kasvatus on mennyt hyvin nappiin.
Mainitsin postauksen alussa yhdellä näistä viherkasveista olevan mulle erityisen suuri merkitys. Se on tämä Flamingonkukka vaaleanpunaisilla kukilla. Edesmennyt rakas mummuni kerkesi käydä mun omilleen muuton jälkeen mulla kerran kylässä. Mukanaan hän toi mulle tämän yksilön. Se oli juurikin sitä aikaa, kun viherkasvit eivät iskeneet muhun yhtään. En kuitenkaan raskinut millään heittää niin rakkaalta ihmiseltä saatua lahjaa pois. Niinpä tää oli aluksi omaan silmään vähän sellainen asunnon häpeäpilkku. En koskaan tiennyt mihin tämä olisi ollut hyvä sijoittaa sisustusta ajatellen. Lopulta kuitenkin into viherkasveihin syntyi, ja nyt tää on mulle ehdottomasti tärkein mun kaikista kasveista. Koska haluan pitää tämän mahdollisimman pitkään hengissä, oon ihan vain tämän yhden kasvin takia joutunut ja halunnut lukea tietoa netistä. Sitä kautta luulen että suurin into viherkasveihin on lähtenytkin. Mummun ansiosta! Tää eleli mulla vuosia puskematta yhtäkään kukkasta. Lopulta viime vuonna vaihdoin sen isompaan ruukkuun, kun alkuperäinen ruukku oli aivan täynnä juuria. Siis hyvä kun multaa oli enää lainkaan jäljellä. Ja heti tuon mullan vaihdon jälkeen kukkia on puskenut koko ajan tasaisesti. Parhaimmillaan oli jopa viisi yhtä aikaa. Tätäkin voin kutsua helpoksi kasviksi. Mähän silloin meidän yhteisen taipaleen alkuaikoina jopa ehkä vähän yritin tappaa tätä pois. En kuitenkaan siinä (onneksi!!) koskaan onnistunut.
Tän mä oon saanut mun äidiltä viime vuonna. Mun ensimmäinen juoruni. Toiselta puolelta tää kuoli lähes samantien mulle muutettuaan, mutta toinen puoli kasvaa ja kukoistaa. Joten en oikein ole koskaan päässyt kärryille miten tätä olisi fiksuin hoitaa, että koko komeus olisi pysynyt ennallaan. Tää on mun seinähyllyllä, sopii siihen mun mielestä tosi kivasti tällaisena sirona ja värikkäänä yksilönä.
Sitten päästäänkin ensimmäiseen mun vahinko ostokseeni. Ostin tän nimittäin joskus vuosi sitten Lidlin reissulla. Empä ollut aikaisemmin edes ajatellut, että Lidlistä voisi tulla ostettua muuta kuin tulppaaneita. Toisin kuitenkin kävi. Tää ei olekaan ollut ihan niin helppo kaveri mitä olisi luullut. Muutama oksa tästä on jo kerennyt heittää veivinsä. Katsotaan mitä se tykkää kun vaihdoin sen vihdoin isompaan ruukkuun pois alkuperäisestä. Että lähteekö loputkin vai piristyisikö se tästä. Tää on ihanan siro, joten todennäköisesti tällainen tulee kyllä hankittua vielä uusi, jos tämän ensimmäisen yksilön kanssa ei yhteiselo pelitä.
Löytyykö sulta viherkasveja kotoa, ja jos löytyy, mikä on sun oma suosikki?
Sulla onkin monta kasvia kertynyt, mulla on jukkapalmusta yksi versio, varjoliikuna ja schefferla. Saavat luvan riittää! :)
VastaaPoistaKiva postaus kauniista kasveista! Onnistuin näivettämään kaktuksenkin, joten selviytymistarinaasi oli kiinnostava lukea. Tuosta setistä ehdoton lemppari on reiikäinen peikonlehti❤️
VastaaPoistaMeillä ei viherkasvit säily, ne kuolee :/ Siksi meillä on muutamia tekokasveja, että saadaan hiukan tuota vihreää asuntoon.
VastaaPoistaMä aina ihailen muiden kasveja, nääkin näyttää niin kivan raikkaalta! 😍 Ite en oikein osaa pitää kasveja hengissä, joten tyydyn leikkokukkiin.
VastaaPoistaSinulla on todella paljon kasveja. Itse olen todella huono viherkasvien kanssa, joten olen luovuttanut niiden kanssa.
VastaaPoista