LAUKKU & KENGÄT VUOSIEN TAKAA

Palataanpas ajassa hieman taaksepäin. Eletään vuotta 2012. Opiskeluiden ohessa on painettu todella paljon töitä. On säästetty hartaasti ja harkiten. Kesäloma on vietetty kahdessa eri työpaikassa, joten lomapäivistä ei paljoa ole 17 vuotiaalla Hennalla ollut tietoakaan. Loppukesästä odotankin erityisen innoissani postipaten saapuvan kotini pihaan mukanaan suhteellisen iso paketti. Saatuani paketin käsiini, tekisi mieli repiä se auki jo pihassa. Maltan kuitenkin sisälle, asetan paketin keittiönpöydälle ja alan samantien suurella innolla ja hartaudella aukaisemaan sitä. Muistan myös pienen kauhun tunteen, sellaisen epätodellisen olon, sellaisen olenko mä nyt ihan tosissani ja täysin järjissäni. Paketista paljastuu lähetys Stockmannilta. Sisältönä jotain, mistä olen aikaisemmin vain osannut haaveilla. Nyt vihdoin mullakin on käsissäni se ensimmäinen. Elämäni ensimmäinen merkkilaukku. Paketista paljastuu Michael Kors:in Hamilton ruskeassa pehmeässä nahassa hopeisilla helyillä. Tuo pitkään harkittu yksilö oli vihdoin mun. Tuo samainen yksilö komeilee edelleen näiden reippaan seitsemän vuoden jälkeen tuossa mun vieressä, täysissä voimissaan. 

Mä en osaa tarkkaan selittää mistä into merkkilaukkuihin alunperin lähti. Enhän mä nuorempana ennen tätä innostusta edes oikeastaan käyttänyt laukkuja. Mulla oli yleensä aina skootterilla liikkuessa reppu jos sitäkään. Jotain kautta mä vaan ihastuin Korsin laukkuihin ja päätin hankkia itselleni sellaisen myöskin. Vaikka fiilis saada ensimmäinen omalla työllä ostettu ja säästetty unelma laukku käsiinsä on melkoisen mieletön, mä muistan myös sen varjopuolen mitä siitä seurasi. Mua kiusattiin jo ennestään, eikä se, että päätin tehdä paljon töitä ja sijoittaa rahani merkkilaukkuihin ainakaan yhtään auttanut asiaa. Sain päälleni melkoisen kateellisuuden ryöpyn. Musta väännettiinkin hemmoteltu kakara jolle pappa betalar kalliit laukut. Tää tuntui erityisen ikävältä, koska 15 vuotta täytettyäni mulle tehtiin aika selväksi, että aika ruveta maksamaan omia kuluja. Tottakai katto pään päälle ja ruuat tarjotaan, sellainen kaikki oikeasti tarpeellinen, mutta kaikki ylimääräinen mistä haaveilin menisi sitten jatkossa aina omasta pussista. Eikä tuo iskä vieläkään ymmärrä näiden päälle yhtään, joskus se saattaa kysyä mitä jokin laukku on maksanut ja pyörittelee sen jälkeen melkoisesti päätänsä. Olisi ollut ihan turha edes aikoinaan kysyä häneltä sponsorointia näihin. 

Tuotakin enemmän mä kuitenkin sain kuulla siitä, kuinka järjetön olin. Pistää nyt monta sataa euroa kiinni yhteen laukkuun. Mä olin tuolloin jo eri mieltä, ja onneksi olin. Nyt voin edelleen näiden vuosien jälkeenkin seistä selkäsuorana sanojeni ja mielipiteeni takana. Koska tässä se laukku on, edelleen käytössä ja voimissaan. Tottakai nykypäivänä ei käyttökertoja kerry enää 7 päivänä viikossa, mitä tuolloin reipas seitsemän vuotta sitten, koska mukaan on tullut useampi muukin laukku. Mutta tästä huolimatta kertyy silti. Eli helpolla laukku ei todellakaan ole päässyt. Muistan itseasiassa useammankin tapauksen, jossa se joutui erityisen koville. Kerran se sai jopa raejuustot päällensä. Tottakai laukusta on myös pidetty huolta. Mutta kyllä sillä on kestävyyden kannalta iso merkitys, että se on aitoa nahkaa ja laadukkaasti tehty. 

  Laukun kanssa mä yhdistin myös kengät vuosien takaa. Nämä ovat itseasiassa vielä vuoden laukkua vanhemmat yksilöt. Toinen erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka laadukasta kannattaa hieman enemmän maksaa, ja kohdella sitä hyvin. Enkä mä siis todellakaan ole säilyttänyt näitä kenkiä missään vitriinissä. Vaan kyllä näillä on tepasteltu, ja todella paljon onkin. Näistä melkein voisi sanoa mun Converse hulluuden leimahtaneen. Parhaimpina (vai pitäisikö sanoa pahimpina :D) aikoina omistin jopa 17 paria erilaisia Converseja. Mutta siihen aikaan Converset myös olivat lähes ainoat kengät joita suostuin käyttämään. Talvella niihin heitettiin lisävarusteeksi villasukat, joten niillä hiihdettiin ympäri vuoden ja säällä kuin säällä. Enää ei tulis mieleenkään paukkupakkasilla ja lumi maassa poistua ulos pelkissä tennareissa, ei edes villasukkien kanssa. 

Mutta pointtina tosiaan se, että vähän enemmän laatuun panostamalla ja hyvällä huolenpidolla monesta jutusta on iloa vielä vuosien ja vuosienkin päästä. 

 

Dress H&M

Bag & Watch MICHAEL KORS

Sunglasses RAY-BAN
Shoes CONVERSE

Itse asun mä kokosin tosiaan juurikin näiden kenkien ja laukun ympärille. Oon aina tykännyt tästä Korsin laukun ruskeasta sävystä todella paljon, ja musta se toimii erityisesti sinisen kanssa todella hyvin yhteen. Testasin alkukesästä H&M:ltä hankkimaani sinistä mekkoa, ja kyllähän ne istui yhteen ainakin omaan silmään todella kivasti. Asu olikin siis lähes kokonaisuudessaan vuosien takaa, nimittäin myös arskat ja kello ovat olleet mulla jo monen monta vuotta. Pelkästään mekko oli uutukainen. Ja näin se musta kuuluukin olla, ei aina kaiken tarvitse olla viimeisen päälle uutta!