IHANA KAMALA MUUTTO

Muutosta on jo yli kuukausi, joten ajattelin vihdoin tulla jakamaan teille mun ajatuksia kyseisestä aiheesta. Oon aina suhtautunut muuttamiseen vähän hassulla tavalla. Tykkään siitä ihan hurjan paljon, mutta samalla se aiheuttaa mussa ahdistusta ja jännitystä. Tää muutto oli jo mun seitsemäs muutto. Mutta tavallaan myös ensimmäinen tällainen niinsanottu itsenäinen muutto. Viimeksi nimittäin kun mä muutin, lensin vasta mamman helmasta pois ensimmäiseen omaan kotiin. Eli tää oli siis tavallaan ensimmäinen tällainen muutto, omasta kodista omaan kotiin tyylillä. Sen takia tähän muuttoon liittyikin itseasiassa todella paljon haikeutta. En olisi itsestäni uskonut, miten vaikeaa oli jättää taakseen se ensimmäinen oma koti keskustan sykkeessä. Toisaalta, olinhan mä kerennyt asua siinä jo melkein neljä ja puoli vuotta, joista J mun kanssa reippaan kaksi vuotta. Niihin neljään vuoteen mahtui meinaan niin suuri määrä kaikenlaisia ihania ja kamalia asioita. Niiden seinien sisällä on itketty niin monet itkut, ja naurettu niin monet naurut, että eipä se nyt itseasiassa niin suuri ihme olekaan, että sen kaiken taakse jättäminen otti niin koville.

Nyt voin kuitenkin todeta, että uuden asunnon hyvät puolet ovat saaneet kaiken niin sanotun ikävän entistä asuntoa kohtaan hiipumaan jo lähes olemattomiin. Muutto oli kuitenkin ajatuksena ollut jo pitkään mielessä. Varmaan jostain viime kesästä saakka. Joten sillai mikään yllätys lähtö tuosta edellisestä asunnosta ei meille tullut. Eikä sitä itseasiassa edes muutettu mitenkään järisyttävän kauas. Postitoimipaikka pysyy siis edelleen jatkossakin Tampereella vaikkakin postinumero meni vaihtoon. Mä oon juurtunut tänne Tampereelle jo sen verran hyvin ja vahvasti, että melkoisen suuri ihme olisi tarvittu pois lähtemiseen. Lisäksi tottakai uusi työ tällä seudulla olisi jo yksistäänkin riittänyt syyksi jäädä.

Uusi asunto mahdollistaa tosiaan monta asiaa, joista ei aikaisemmin ole voinut kuin haaveilla. Vihdoin saan oikean työhuoneen, eikä niin että makuuhuone ajaa sekä työhuoneen että makuuhuoneen asemaa. Pieni oma piha, jossa voi kesällä istua iltaa ja vaikka grillata. Tää on muuten tosi iso juttu, koska aikaisemmassa asunnossa ei ollut edes parveketta. Pieni piha ja ei keskusta ympäristö mahdollistaa myös sen haaveista suurimman. Pienen karvaisen perheenlisäyksen ja mahdollisesti jopa vielä tämän vuoden puolella. ♥ Edellisessä asunnossa olisi koiran hankinta mennyt turhan hankalaksi, kun se oli aivan ydinkeskustassa. Lisäksi siinä keskustassa asumisessa on se oma viehätyksensä, mutta jotenkin sekin alkoi pikkuhiljaa kadota vuosien myötä. Kiinnostaisiko teitä muuten kuulla keskustassa, siis ihan oikeasti kunnolla ydinkeskustassa asusmisesta ihan omassa postauksessaan? Mun ajatuksia ja vinkkejä ja kaikkea sellaista. Tällai tosiaan reipas neljä vuotta kun siellä kuitenkin tuli asuttua. 

Kokonaisuudessaan muutto meni oikein hyvin. Kaikki tavarat saatiin ehjänä uuteen paikkaan, vanhan asunnon luovutuksessa ei ollut minkäänlaisia ongelmia ja kaikki sujui muutenkin oikein mallikkaasti. Miksi se kaikki sitten kuitenkin samaan aikaan myös ahdisti ja jännitti. Noh, niinkuin moni teistä tietää, mun yksi todella vahva luonteenpiirre on olla aikas kova perfektionisti. Varsinkin kaikissa tällaisissa asioissa. Lisäksi mä oon tietyistä jutuista todella tarkka. Tätä ei kunnolla edes ymmärrä muut, kuin ihan mun lähipiiri. Yhtenä karkeana esimerkiksi mä ressasin sitä, että mitä jos sohva sotkeentuu tai hajoaa muutossa. Koska se ei ollut lainkaan mun käsissäni. Ei musta olis todellakaan ollut yksin tai edes kaksin kenenkään kanssa kantamaan sitä neljännestä kerroksesta alas ja nostaa autoon. Ressaan todella paljon tuollaisia asioita, varsinkin just niitä, mihin mä en voi itse vaikuttaa. Sohva on meidän huonekaluista mun silmäterä. Oon vartavasten teettänyt sen just mun toiveiden mukaan, ja upottanut siihen ihan kiitettävän määrän rahaa. Mä tiiän, että tää kuulostaa aivan varmasti jonkun teistä korvaan ihan naurettavan typerältä olla tällaisissa asioissa näin yli tarkka. Mutta minkäs teet. Mä kun en halua olla sellainen, että sitten itse muutossa vahdin ja valitan kuinka se sohva pitää kantaa ja kuinka sitä pitää varoa. "Kärsin" ja ressaan sen kaiken vaan omassa mielessäni.
Lisäks meidän muuttoaikataulu meinasi aluksi olla hyvinkin tiukka. Silloin muuttopäivänä muuttoautot saapuivat 8-9 välillä aamulla pihaan, ja 15:00 mennessä piti olla asunto tyhjä ja siivottu. Kyllähän siitä lopulta selvittiin, mutta kyllä se hiukan aamulla herätessä hirvitti, että mihin sitä ollaankaan suostuttu. Onneksi uusi osoite ei ollut järin kaukana, ja muuttoautojakin oli oikein kaksin kappalein (vaikka toisella jouduttiin heittämään kaksi kuormaa...). 

Alunperinhän mulla oli ajatuksena käydä jokaikinen tavara läpi ennen muuttoa, ja karsia kaikki mahdollinen ylimääräinen pois. Ihan en kuitenkaan tähän tavoitteiseen päässyt. Just ennen muuttoa alkanut uusi duuni ja monta muuta samaan aikaan kierroksessa olevaa asiaa vaan täyttivät kalenterin äärimmilleen. Kerkesin mä onneksi osittain aloittamaan tätä projektia, vaikken ihan täysin tavoitteeseen päässytkään. Pikkuhiljaa kun arki tästä taas alkaa tasoittumaan on tarkoitus hoitaa tuo projekti loppuun ja varata sen jälkeen taas pöytä kirpparilta ja pistää se kaikki itselle turha tavara eteenpäin. Vaatteet pitäisi käydä kaikki kerrankin TARKASTI läpi, ja pistää iso satsi pois. Aikaisemmassa asunnossa vaatehuone kätki sisäänsä niin paljon tavaraa, ettei sitä määrää oikein koskaan itse edes käsittänyt. Nyt, kun vaatehuonetta ei enää ole, vaan tilalle on tullut vaatekaapit ja lipasto, se tavaran määrä hyppää silmille aivan eri lailla. Sellaisella ahdistavalla tavalla. Toki tässä uudessa asunnossa on kokonaisuudessaan silti enemmän säilytystilaa. Vanhassa asunnossa kun ei ollut kaapin kaappia, vaan pelkästään se vaatehuone. 

Vaikka muuttamisessa on aina myös ne hyvät puolet, ja samaan aikaan tykkään siitä, niin kyllä mä silti toivon, että nyt ei tarvitse hetkeen muuttaa yhtään minnekään. Koskaan ei voi tulevaisuudestaan olla varma. Mutta, jos asiat menee niinkuin ne on nyt ajateltu menevän, seuraava asunto onkin sitten jo oma. Perfektionistina voin vaan kuvitella, kuinka mahdottoman mahdoton yhtälö siitä tuleekaan sitten siinä kohtaa löytää se täydellinen omiin kriteereihin menevä asunto. 

Muuton myös myös sisustaminen on lähtenyt aivan uuteen nousuun. Edelliseen asuntoon ei tehnyt enää viime kesän jälkeen mieli panostaa oikeastaan ollenkaan, kun tiesi muuton jossain kohtaa pian koittavan. Siispä nyt tähän uuteen kotiin onkin panostettu senkin edestä! Vielä muutamaa juttua odotellaan postipaten kiikuttavan paikalle, mutta niiden jälkeen tullaan täälläkin näkemään paljon kyseisestä aiheesta.