AIKA

AIKA. Oon jo pidemmän aikaa halunnut tehdä teille postauksen ajasta, sen käytöstä, siihen suhtautumisesta, ja sen puutteesta. Mun oma aika on ollut viime päivinä, tai itseasiassa vähän jopa pidemmän aikaa tosi kortilla. Pidemmän aikaa musta on tuntunut siltä, että päivät vaan valuu läpi sormien, ilman minkäänlaista tarttumapintaa. Mä en ole koskaan, en koskaan ollut mikään hyvä ajan käyttäjä tai suunnittelija. Vaan pikemminkin ihan päinvastoin. Nyt tänä kuluvana vuonna, oon alkanut itsekin huomaamaan ja tajuamaan sen. Haluaisin olla parempi ajan käyttäjä, siis nimenomaan fiksu käyttäjä. Kyllä se nyttenkin kuluu, ei siinä ole ongelmaa. Mutta se kuluu vähän turhiin juttuihin ja suunnitelmien puuttumiseen, ja aina liian nopeastikin vielä. 

MIKSI AINA ON KIIRE?

Niin, miksi? Tää on erityisesti alkanut ärsyttämään mua tässä aiheessa. Itsellä tuntuu olevan aina kiire, ja kaikilla ympärilläkin tuntuu olevan kiire. Pelkkää kiirettä koko elämä. Ainakin lähestulkoon. Mulle iskee ainakin heti ahdistuksenpoikanen, jos tiedän, että elämä on taas yhtä juoksemista paikasta toiseen. Sitä jaksaa sen muutaman päivän - viikon. Mutta, jos kiireet vaan jatkuu ja jatkuu. Mulla menee maku koko hommasta. Alan tekemään jutut puoli teholla, ihan vain koska ei huvita. Ei yksinkertaisesti enää huvita. Ajankäyttöhän on ihan pelkästään suunnittelu kysymys. Ja tietysti, ettei haali kalenteriinsa ihan liikaa kaikkea. Niin, että menoja on pakko laittaa päällekkäin, ja siitähän se sitten jo lähtikin. Kiire. Mä ymmärrän, että pienessä kiireessä monet saa vaan lisää puhtia siitä kiireestä. Ja näinhän se on omallakin kohdalla. Siltikin, jos aina on kiire. Ei siitä ole kuin haittaa. Sillä, että sä saat siitä vähän puhtia eteenpäin, ei ole mitään merkitystä tai hyötyä, kun loppupeleissä se kiire vetää sulta maton jalkojen alta, ja sun pitääkin nousta ihan pohjalta.
Oikeastiko ihmiset sitten haluavat nähdä, mennä, tehdä, ja kokea vaan mahdollisimman paljon puoli tehoilla? Ilmeisesti. Kyllähän mä myönnän tän omallakin kohdalla. Mulla on todella paljon aikaa vievä työ, blogi, parisuhde, ystävät, perhe, ja kaikki diibadaabat. Mistään näistä mä en ole valmis luopumaan. Siksi harmillisen usein, se kiire ottaa ohjat. Elämästä pitäisi osata nauttia. Pitäisi osata se kultainentaito, järjestää aikaa ilman, että se muuttuu kiireeksi. Helpommin sanottu, kuin tehty. Mutta, mä ainakin aion sen opetella! Homman kanssa on onneksi jo alettu edestyä, pieni askelin, mutta kuitenkin. Mä en halua vanhana muorina kiikkustuolissa murehtia sitä, kun elämä sujahti ohi kiireessä, eikä siitä kerennyt nauttia. Mä kun oikeasti uskon siihen, että me eletään vaan kerran. 

MIKSI ELETÄÄN TULEVAISUUDESSA? 

Tähän mä itse havahduin yks päivä, ja rupesin tätä tosissani miettimään. Siinä miettiessä, tuli oikeasti sellainen fiilis "Että mitä vittua Henna". Mä itse olen/olin just tällainen tulevaisuudessa eläjä. Jos tiedossa on jokin reissu, tai siis ihan vaan jotain erityistä normaalista arjesta poikkeavaa. Mä elän jo siellä. Mä en keskity siihen hetkeen missä mä parhaillaan elän, niin juuri lainkaan. Vaan mun ajatukset on ihan liikaa siellä tulevassa. Sitten, kun se H-hetki koittaa, tajuan, että meni muuten melkoisessa sumussa viime päivät. Niistä ei jäänyt käteen yhtään mitään muuta, kuin se odotus ja harmaus. Mä täytän reippaan kuukauden päästä 23 vuotta. Ja mä oon jo tähän ikään mennessä, tuhlannut aivan liian monta päivää mun elämästä siihen, että mä en elä hetkessä, vaan mä elän siellä tulevaisuudessa. Tähän tottakai liittyy osittain epäihana luonteenpiirre, malttamattomuus. Jonka ansiosta mä elän vielä pykälää normaalia enemmän siellä tulevaisuudessa, jos tiedossa on jotain huikeeta. Tästä mä haluan eroon. Haluan oppia elämään tässä hetkessä ja tässä päivässä. Kun ei se oikeasti edes tule se H-hetki yhtään sen nopeammin. Myönnettäköön, että mähän siis menen tällaisina ajankohtina jopa normaalia aikaisemmin nukkumaan, jotta aika kuluisi nopeammin. Järjetöntä, tiedän. 

Varsinkin nyt, kun maailmassa ja maailmalla tapahtuu kokoajan kaikkea pahaa ja järjetöntä, sitä ei ikinä tiedä etukäteen, mikä päivä on viimeinen. Pahimmassa tapauksessa, se loppu osuu kohdalle just sellaisena harmaisena odotus päivänä, jolloin jää myös kokematta se H-hetki mitä odotti. 

Mä en nyt myöskään tarkoita, etteikö mitään saisi odottaa. Tai myöskään, että mistään ei saisi olla innoissaan. Tottakai saa odottaa, ja saa olla innoissaan. Ja pitääkin olla! Mutta, pitää silti muistaa elää hetkessä. 

Yhteenvetona siis se, että mä ainakin haluan tosissani oppia käyttämään aikani paremmin ja fiksummin. Elämään tässä ja nyt, enkä tulevaisuudessa. Haluan oppia nauttimaan jokaisesta hetkestä, ja elämään jokaisen päivän ainutlaatuisena. Koska jokainen päivä ja hetki, on oikeasti ainutlaatuinen. Siihen hetkeen, kun ei koskaan pääse takaisin. Vaikka kuinka paljon sinne tahtoisi takaisin, ei se vaan ole mahdollista. Muistakaa tekin siellä ruudun toisellakin puolella, eläkää hetkessä, ja nauttikaa siitä hetkestä! ♥
Otan muuten avosylin vastaan kaikki neuvot, ideat ja ajatukset ajankäytön hallinnasta ja suunnittelusta. Siis hyvästä sellaisesta. Tästä ei niin hyvästä löytyy jo omakohtaista kokemusta vähän turhankin paljon. 

Muistakaa muuten Daniel Wellingtonin alekoodi, koodilla HENNA saatte -15% koko valikoimasta!