AIKUISTEN YSTÄVÄKIRJA

Nimeni on Henna

Jotkut tosin kutsuvat minua Hennaksi, ei mulla ole oikeastaan koskaan ollut mitään lempinimiä

Olen syntynyt vuonna 1994 eli olen siis mielestäni loppuvuodesta 23- vuotias. Hurjaa miten vanha jo!

Lapsuuskotini langallinen numero 0345.... alkuinen se oli, mutta muuta en kyllä muista

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Ihan pienenä halusin poliisiksi, sen jälkeen autojen katsastajaksi (:D) ja sitten ambulanssikuskiksi eli ensihoitajaksi. Viimeiseen halusin todella, mutta se haave menikin sitten diabeteksen myötä.

Mutta minusta tulikin: Myynnistä erittäin paljon kiinnostunut merkonomi, joka opiskelee tällä hetkellä kiinteistönvälittäjäksi 

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Viettäisin enemmän aikaa ihan vain ulkona, esimerkiksi kävelyllä. Sekä panostaisin enemmän blogiini ja itseeni. 

Täydellinen puoliso: Pelaa tuossa edessäni pleikkarilla änäriä, ja kiukuttelee, kun ei ole johdossa. Toi se mulle eilen Ystävänpäivän kunniaksi Geishan sydänsuklaarasian! ♥

Harrastan nyt: Mä en oikeastaan varsinaisesti harrasta mitään, jos tätä bloggailua ei lasketa. 

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifysta: Korjataan sen verran, että parin cokis lasillisen jälkeen omalla kohdalla, kuuntelen ihan samoja biisejä kuin normaalistikin. Suurimmaksi osaksi kotimaista. Toisaalta, meillä kyllä J aika pitkälle päättää mitä ja koska kuunnellaan. 

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Mähän en muiden mielestä (ainakaan J:n mielestä) taida pitääkkään kuin noloista ja supernoloista ohjelmista. Salkkarit, Uusipäivä, sitten näitä Putous, Roba, Posse mitä näitä perjantai ja lauantai-iltojen helmiä nyt onkaan. En yleensä jaksa, enkä oo oikeen koskaan edes kiinnostunut seuraamaan mitään kovin monimutkaisia sarjoja. Pois luettuna PLL. 

Bravuurini keittiössä (jos viinin lipittämistä ei lasketa): Juustokakut. Ja ihan perus kotiruuat sanotaan nyt myöskin.  

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: olen äärettömän onnellinen. Niissä hetkissä kyllä kyyneleet virtaa. Vaikka ei mua hävetä tätä kertoa, mutta tää oli asia jossa itken aina. 

Lapsuuteni lempilelu: Taitaa olla tullut aika kertoa teille Liisukasta. Liisukka oli mun nukke, erittäin kovia kokenut sellainen. Jota mä kannoin mukanani joka paikkaan. Se oli niin leikeissä kärsinyt, että muistaakseni sen molemmat kädet oli sideharsolla korjattu. Se kulki tosiaan aina mulla mukana, ja tottakai mun oli se aina esiteltäväkin kaikille ja kaikkialla. Hyvänä muistutuksena tästä joskus sitten ala-asteen loppusuoralla käydessäni paikallisessa Siwassa, kassatäti naurahtaen kysyikin ettenkö enään kuljeta Liisukkaa mukana... 

Lempilelu nykyään: Kyllä tähän on varmaan pakko vastata puhelin.

Salainen paheeni: Kyllä se varmaan tuo Cokis on. 

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: No lisätään siihen sitten vielä suklaa.. 

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Näitä on (onneksi) useampi. Se, että kaikki järjestyy kyllä, kun vaan jaksat uskoa ja luottaa itseesi. Asenne ratkaisee todella paljon, eikä koskaan kannata luovuttaa. 

 

Jacket Only (New!) | Jeans River Island (New!) | Bag By Malene Birger 

Scarf VeroModa | Shoes Timberland/Sarenza*