jacket Cubus | shoes Timberland | bag Louis Vuitton | jeans Zara
Mä ajattelin tulla kirjoittelemaan teille vähän kuulumisia asukuvien kera. Asu on viime vuoden toiseksi viimeinen, mutta erittäin kiireellisen loppuvuoden takia en päässyt sitä tänne aikaisemmin jakamaan. Ehkä myös se, että asu on tosi tosi yksinkertainen, ei nopeuttanut sen julki tuomista. Haluan kuitenkin välillä näyttää myös näitä ihan perus arkisia asuja. Koska mua ainakin ärsyttää se, että tosi monilla bloggaajilla asukuvat on ihan feikkejä. Pukeudutaan pelkästään kuvien ajaksi sillä tavalla. Mitä ideaa siinä on, mä en käsitä sitä. Vaikka mun ja teidän välillä onkin tietynlainen yksityisyyden verho, mä haluan ainakin silti antaa aidon kuvan itsestäni. Tässä onkin asu, missä mä kuljen todella usein tähän aikaan vuodesta. Luotti Timberlandit jotka kestää kelin kuin kelin, täyttä rakkautta oleva lämmin punainen takki, ja perus mustat tai välillä myös siniset farkut. Simppeliä, mutta mä tykkään älyttömästi. Ei aina tarvitse olla viimeisen päälle ja ylikin mietittyä kokonaisuutta.
Kuulumiset tänne ovatkin sitten kaikkea muuta kuin simppelit. Niinkuin taisin mainitakin, 2017 tulee olemaan yksi mun elämäni isoimmista vuosista. Ja se homma onkin jo alkanut. Pää on täynnä ajatuksia, ideoita, miettimisen aiheita, vähän myös murheita, pelkoa, ahdistusta, tietämättömyyttä, intoa, ja kaikkea näiden väliltä. Toinen päivä helmikuuta mulla alkaa koulu. Avoimessa ammattikorkeakoulussa. Tuun siis aloittamaan opinnot Kiinteisönvälittäjän osaajaksi. Aika pian opintojen alkamisen jälkeen, mä tulen myös vaihtamaan työpaikkaa. Tuun ottamaan sen isoimman ja kaikista jännittävimmän askeleen kohti mun unelmia. Astun nimittäin kiinteistönvälityksen maailmaan! Hyppy tulee vaatimaan ihan järjetöntä rohkeutta ja uskallusta. Mä nimittäin luovun mun hyvästä duunista, parhaimmista työkavereista ikinä, sekä siitä että mulla on aina varmasti palkkapäivänä rahaa. Kiinteistönvälittäjänä mun palkka on ihan täysin provikkapalkka. Ei myyntejä, ei rahaa. Yksinkertaista, mutta rajua. Mutta se kutsuu mua. On kutsunut jo pitkään. Vaikka se pelottaa, pelottaa ja jännittää ihan suunnattomasti, mä haluan sitä. Oon valmis ottamaan sen riskin. Parempaa mahdollisuutta lähteä, ei varmasti koskaan tule. Joten eihän mulla edes ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kun mulle tällaista mahdollisuutta tarjottiin, kuin lähteä mukaan. Tiedän, että tää vuosi tulee sisältämään paljon kyyneliä, tuskaa ja hikeä. Mutta tiedän myös sen, että tämän tunnelin päässä loistaa aika mielettömän ihana, hymyilevä, nauravainen, palkitseva ja iloinen polku jatkolle. Muistakaa te muutkin pitää unelmistanne kiinni ja tehdä töitä niiden eteen saavuttaaksenne ne!
Kuulumiset tänne ovatkin sitten kaikkea muuta kuin simppelit. Niinkuin taisin mainitakin, 2017 tulee olemaan yksi mun elämäni isoimmista vuosista. Ja se homma onkin jo alkanut. Pää on täynnä ajatuksia, ideoita, miettimisen aiheita, vähän myös murheita, pelkoa, ahdistusta, tietämättömyyttä, intoa, ja kaikkea näiden väliltä. Toinen päivä helmikuuta mulla alkaa koulu. Avoimessa ammattikorkeakoulussa. Tuun siis aloittamaan opinnot Kiinteisönvälittäjän osaajaksi. Aika pian opintojen alkamisen jälkeen, mä tulen myös vaihtamaan työpaikkaa. Tuun ottamaan sen isoimman ja kaikista jännittävimmän askeleen kohti mun unelmia. Astun nimittäin kiinteistönvälityksen maailmaan! Hyppy tulee vaatimaan ihan järjetöntä rohkeutta ja uskallusta. Mä nimittäin luovun mun hyvästä duunista, parhaimmista työkavereista ikinä, sekä siitä että mulla on aina varmasti palkkapäivänä rahaa. Kiinteistönvälittäjänä mun palkka on ihan täysin provikkapalkka. Ei myyntejä, ei rahaa. Yksinkertaista, mutta rajua. Mutta se kutsuu mua. On kutsunut jo pitkään. Vaikka se pelottaa, pelottaa ja jännittää ihan suunnattomasti, mä haluan sitä. Oon valmis ottamaan sen riskin. Parempaa mahdollisuutta lähteä, ei varmasti koskaan tule. Joten eihän mulla edes ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kun mulle tällaista mahdollisuutta tarjottiin, kuin lähteä mukaan. Tiedän, että tää vuosi tulee sisältämään paljon kyyneliä, tuskaa ja hikeä. Mutta tiedän myös sen, että tämän tunnelin päässä loistaa aika mielettömän ihana, hymyilevä, nauravainen, palkitseva ja iloinen polku jatkolle. Muistakaa te muutkin pitää unelmistanne kiinni ja tehdä töitä niiden eteen saavuttaaksenne ne!
Varmasti jännittää mutta sun asenne vaikuttaa kyllä siltä, että sä tuut niin selviämään ja pääset hyvin eteenpäin :-* oot huikee ja rohkee mimmi, ei voi kun ihailla! Ja mitä tähän asukuviin tulee niin mä oon täysin samaa mieltä siitä, et kyllä ne asut pitää olla just niitä arkisia eikä asuja, jotka puetaan vaan kuvien ottamista varten! Toi takki on iiihana <3
VastaaPoistaIhan hurjan iso kiitos kommentista ja tsempeistä Emilia! ♥ Kaikki tsempit on erittäin tervetulleita :-) Kiva kuulla myös, että oot samoilla linjoilla asukuvailujen suhteen!
PoistaAivan huippua et uskallat lähtee omien unelmien perään ja uskon että varmasti menestyt ja tuut hyvin pärjäämään kiinteistömaailmassa! <3 Niin kiva myös välillä nähdä blogeissa just näitä arkisempiakin postauksia :)
VastaaPoistahttps://notttwice.blogspot.fi/
Ihanasti sanottu! Kiitos Milla ♥ Kiva kuulla että arkiset postaukset on sunkin mieleen! :)
PoistaTää on kyllä ihan mahtava juttu! Varmasti on haastavaa, mutta sä selviydyt! :)
VastaaPoistaNo niin on!!! Vaikka se melkoinen stressipeikko vielä onkin! Kiitos kannustuksesta!! ♥ Kyllä mä meinaan selviytyä :-)
PoistaMitä tohon asukuva pohdintaan tulee niin mä olen vähän molemmilla puolilla. Ymmärrän ne ns. Inspiraatio asukuvat, mitta samalla on ihana katsella ihan tavallisia ja arkisia kuvia vaikka koulupäivän hupparista. Tai vaikka super lämpöisestä toppatakista. Melkein sympatia kylläkin tulee katsella liian vähäpukeisia, hienoja asuja kun tietää miten kamala myrsky tuolla ulkona on :D
VastaaPoistaItse ehkä enemmän arvostan bloggaajia jotka antavat itsestään blogissaan sitä ihan tavallista kuvaa. :)
http://jennakaroliiiina.blogspot.fi/
Kiitos Jenna kommentistasi!
PoistaMä ymmärrän tietyllä tapaa ne inspiraatio asukuvailut, mutta se että se on pelkkää sitä, ja ammutaan se aivan yli niin sitä mä en ymmärrä enään. Ja tuo, että mä arvostan myös sitä aidon kuvan antamista tosi paljon :)