Henna M.

Tämä blogi. Tää kaikki mitä sen ympärillä on. On saanut mun ajatukset tosi sekaisin viime aikoina. Se on varmasti näkynyt myös täällä, joka ärsyttää mua itseäni ihan suunnattomasti. Postausten taso ja määrä on laskenut huimasti. Mun itsenikään ei ole enään niin kiva tulla tänne mitä ennen. Oon luonut tästä liian suuren paineen ja taakan itselleni. Stressaan siitä kun en ole postannut, ja postattuani stressaan siitä kun postauksen laatu ei ole ollenkaan sitä mitä haluaisin. Mä oon aina ollut tosi tarkka mitä täällä julkaisen, mistä kirjoitan ja mistä postaan. Yhteistyöjutut oon aina valinnut huolella, esimerkiksi en oo koskaan lähtenyt mukaan mihinkään kiinanihme rättikauppa juttuihin, ja aika paljon muutoksia vaatisi että edes lähtisin. Kuvissa oon aina pyrkinyt laadukkuuteen, välillä vähän liiankin, kun tuntuu että mikään ei kelpaa itselle. Välillä mä mietin että oonko vain nostanut riman liian korkealle. Usein tuntuu että ne kaikki syyt mistä tää homma lähti ja alkoi on jäänyt kaiken tän muun jalkoihin. Vaikkei ne oikeasti ole hävinnyt mihinkään, ne on välillä silti tosi kadoksissa. 

Iso tekijä tässä on varmasti oma elämäntilanne. Viime vuodet mun elämä on ollut todella suurta vuoristorataa. Välillä on oltu niin suuressa nousukiidossa ja huippuja juttuja tapahtunut sellaisella sykkeellä, että ylimääräisiä "mehuja" ja aikaa ei ole ollut. Välillä taas kohdalle on osunut niin suuria alamäkiä että kiinnostuskiikarit kaikkeen on ollut pahasti hukassa. Matkaan on mahtunut myös itsensä tutkiskelua tai pikemminkin itsensä etsimistä. Peilikuva on välillä hukkunut pahasti, mutta taas se on kuitenkin löytynyt entistä kirkkaampana. Ihan viime aikoihin on myös mahtunut isoja juttuja perhepiireissä, jotka on vaatinut paljon aikaa ja joustoa. Siitä päästäänkin siihen sanaan aika. Mun aika on nykyään tosi rajallista. Ennen, kun asuin vielä yksin vietin paljon aikaa koneella. Siinä samalla tuli helposti kirjoiteltua postaus tai parikin valmiiksi. Nykyään on pitkiä aikoja etten edes koske koko koneeseen. Laskutkin maksan puhelimella, mikä oli ennen ehdotonta maksaa koneella. 

Mä en tiedä mistä nämä paineet tähän hommaan on tullut, ja alussa en myöskään tiennyt mihin ne tän homman vie. Rodoksella mä rupesin aihetta ihan tosissani miettimään. Siellä mä myös päätin, että kirjoitan tälläisen postauksen kun palaan Suomeen. Mielessä pyöri vaihtoehtoja bloggaamisen lopettamisesta uudelleen aloittamiseen. Lopulta aiheesta puhuminen J:n kanssa sai mut tajuamaan paljon. Tää homma on mulle tosi tärkeetä. Mä rakastan muotia, kirjoittamista ja valokuvausta. Tässä hommassa nuo kaikki yhdistyy kokonaisuudeksi. Tää blogi on kulkenut matkassa mukana jo yli viis vuotta. Vaikka tää ottaakin veronsa, tää on antanut mulle niin paljon. Oon saanut tutustua uusiin mielettömiin ihmisiin, oon saanut vaikeimpina aikoina hurjan paljon tsemppiä teiltä, oon saanut toinen toistaan ihanempia yhteydenottoja teiltä, oon saanut huikeita yhteistyö mahdollisuuksia, oon saanut tuhansittain mielettömiä kommentteja, oon saanut apua kun sitä oon tarvinnut. Nyt haluankin samalla myös kiittää teitä jokaista jotka ootte kulkenut mun blogin matkassa mukana ja kirjoitellut niitä ihania kommentteja. Teillä on pirun suuri merkitys. Kiitos! ♥

Tää ei suinkaan ole tän blogin viimeinen postaus, eikä mun "blogiuran" viimeinen kirjoitus, tää on uusi alku. Jatkossa mä aion tehdä tätä hommaa just niinkuin musta tuntuu. Jos mulla ei ole aikaa postata, en ala sitä väkisin järjestämään tai tekemään mitään puolikkaita postauksia. Jos mulla ei ole postattavaa, en väännä sitä väkisin. En aio kantaa enään huonoa omatuntoa ja stressiä tästä. Mulla on mun varsinainen työ, ja tää on rakas harrastus siihen rinnalle. Jolle on joskus on enemmän aikaa ja joskus vähemmän. Mulla on kesän aikana kertynyt hirveästi postattavaa ja into tähän hommaan tuntuu taas pikkuhiljaa löytyvän, kun on uskaltanut antaa itselleen mahdollisuuden olla stressaamatta tästä. Toivottavasti kuullaan taas pian!