goddaughter

GOddaughter. Marraskuun puolella minulta ja J:ltä kysyttiin jotain, josta olimme aikaisemmin voineet vain haaveilla. Meitä pyydettiin kunniatehtävään vastasyntyneen pienen tytön kummeiksi. Oli itsestäänselvyys suostua. Ja niin joulukuussa, tarkkaan ottaen itsenäisyyspäivänä juhlittiinkin sitten ristiäisiä.
Musta ristiäiset on aina niin ihana juhla. Vaikken nyt viime vuosina kovin monissa ole ollutkaan, niin silti. Jännitys tiiviistyy kun nimi julkaistaan. Edes me kummit ei tiedetty pikkuprinsessan nimeä etukäteen, vaan se selvisi vasta kastehetkellä niin meille kuin kaikille muillekin. Jännitys säilyi siis loppuun saakka. 

Oltiin jo useampaan kertaan J:n kanssa puhuttu (tai ehkä saattaa olla että minä olin puhunut...) kuinka ihana asia olisi saada yhteinen kummilapsi. Ja nyt sitä sitten ollaan ihanan pikkuprinsessan onnellisia kummeja. Itse ainakin otan kummiuden todella kunniatehtävänä, ja aijonkin kantaa sitä kunniallisesti.  Musta se ei ole pelkästään muistamista merkkipäivinä ja jouluna yms, vaan se on läsnäoloa ja pikkuisen elämässä mukana kulkemista. Sekä myös vanhempana, kun pikkuinen ei ole enään niin pikkuinen. J:n kanssa innolla odotetaan, mitä kummius meille vielä tuokaan tullessaan kun pikkuinen tästä pikkuhiljaa kasvaa, ja kuinka se(kin) kietoo kummisedän lopulta pikkusormensa ympäri ettei kummisedälle taida paljon sanavaltaa enään jäädä! ;)