TULITIKKUTEHDAS

Ompa jotenkin tosi vaikea keksiä taas mitä tähän tekstikenttään kirjoittaisi. Viime postauksesta ei todellakaan tarkoituksella ole kulunut näin kauaa. Myönnettäköön myös että viime aikoina postauksien määrän suhteen olen ollut todella huono bloggaaja. Tämä ei johdu mistään yhdestä tietystä tekijästä, vaan on monen tekijän summa. 

Mä oon aina halunnut pitää tän blogin sellaisena positiivisena paikkana, ja semmoisena pintaraapaisuna mun elämästä. Ja koska täällä ruuduntoisella puolella, hieman pintaa syvemmällä on ollut nyt viime kuukausina jonkin verran negatiivisia ja rankkoja juttuja, oon sillai huomaamattani vähän irtaantunut tästä blogista. Terveys ja henkinenpuoli on ollut välillä tosi kovallakin koetuksella, mutta nyt pikkuhiljaa elämä alkais näyttämään vihreää valoa. 

Tälläkin hetkellä kirjoittelen teille tätä sairaslomalta. Kävin nimittäin eilen poistattamassa mun kaksi viimeistä viisaudenhammasta. Eikä mikään helppohomma ollut sekään kun toinen niistä piti leikata sisältäen hermovaurio riskin. Nyt se on kuitenkin vihdoin ohi, hampaat vaihtuivat turvonneeseen poskeen, jäätävään kipuun ja moneen purkilliseen lääkkeitä. Tuota hetkeä olin jo muutaman vuoden varronnut, ja nyt vihdoin pääsin niistä eroon. Nyt toivon mukaan jatkossa saa syödä niin ettei poski murskaannu joka kerta hampaiden väliin. 

Siinä sillai lyhyesti minkä takia mun postauksien määrät ovat olleet viime kuukausina aika pienellä. Uskon kuitenkin että nyt on pahin aalto ylitetty ja pikkuhiljaa elämä palailee normaalille urillensa ja myös bloggailu palaa jokapäiväiseen arkeen mukaan. Mulla on nimittäin ihan huisisti ideoita ja juttuja tän suhteen, mutta voimat ja aika ei ole nyt vain riittänyt. 

Mutta tosiaan, on tällä postauksella ihan ideakin kun tulla vain kertomaan missä ja miten on asiat ollut ja mennyt. Me nimittäin käytiin Oonan kanssa yks päivä paikassa, jonne ainakin minä olin jo pitkään toivonut pääseväni. Nimittäin, tulitikkutehtaalla! Jotenkin se meneminen sinne on aina ollut mielessä, mutta kynnys oikeasti lähteä sinne on ollut aina jostain syystä vähän turhan korkea. Nyt kuitenkin päätettiin lähteä tsekkaamaan paikat, ja että onko se oikeasti niin kiehtova ja upea paikka mitä monet sitä hehkuttaa. - Ja voi kyllä, kyllä se oli. 
Mä en tiedä mikä tuossa paikassa niin kiehtoi, mutta joku siinä iski ja lujaa. Me harmillisesti osuttiin sinne vain just sillai että alkoi jo hämärtää niin kuvia ei ihan niin saanut otettui kuin mä olisin halunnut, mutta ei se mitään. Tulipahan käytyä niin jatkossa tuonne meneminen ei ole enään mitenkään kynnyksellä estettyä. 

Mä en niinkään ole koskaan ollut kiinnostunut historiasta, mutta tälläinen vanha rakennus jossa on oikeasti ollut joskus elämää ja meininkiä. Ja miten siitä on nykypäivänä tullut tälläinen "nähtävyys". Varmastikaan ne hemmot jotka tuolla ovat joskus töitä tehneet, eivät  olisi ikinä uskoneet millaisen elämän tuo rakennus myöhemmin saa. Ja millaisia mahdollisuuksia ja juttuja se tarjoaa ihmisille. 

Pelottelut siitä kuinka siellä huumehörhöt ja muuten vain sekopäiset ihmiset riehuu kirveiden kanssa ja lähtiessään tuikkaa koko paskan tuleen, ei mun mielestä pitänyt paikkaansa ollenkaan. Meidän lisäksi siellä oli muutama maalailija, kuvaaja ja skeittaaja. Niinkin harmitonta väkeä. Toki mun näkemys perustuu vain yhteen käyntikertaan, mutta vahvasti uskon siihen että paikka on nykyään ihan turvallinen vierailukohde. Rakenteellisista vaaroista kuten sortumavaarasta mä en osaa oikein sanoa muuta kuin saman minkä Oonallekin totesin "Jos tämä juuri nyt monen kymmenen vuoden jälkeen sortuu päällemme, se on sitten kohtalo eikä rakennevika". 

Päälleni päätin pukea vähän normaalista poikkeavampaa, ehkä enemmän paikkaan sopivampaakin myös. Muutenkin viime aikoina asussa mukavuus on ollut etusijalla, ja näin ihan hirmuisesti asukuviakaan ei ole täällä viimeaikoina näkynyt. 

Nuo adidaksen pökät ei mulla ihan hirveen kauan vielä ole ollut, mutta ehdottomasti niin ykköset jalassa jos jotkut. Hupparitakki sen sijaan on ollut mulla jo vuosia, mutta en oikeen tiedä vihaanko vai rakastanko sitä. Välillä käytän sitä harva se päivä, ja välillä se on kuukausia koskemattomana. Pari kertaa olen ajatellut siitä jo luopuakkin mutta ei ole vielä sitä viimeistä niittiä päätökseen tullut. 

Kengät taas ovatkin ihan uutuudet. Mulla alunperin vahva viha suhde Air Maxeihin suli lopulta kun niitä liikkeessä kokeilin. Ovathan ne nyt jalkaan ihan ykköset. Eikä tää värityskään mitenkään huono ole. Töissä mä olen näitä aika paljon käyttänyt, mukava kävellä matkat ja töissäkin kun jonkin verran seison niin nää on myös siihen tosi passelit. Lisäks en tiedä onko se hyvä vai huono, mutta nää on ihan super lämpöiset! 

  trousers  and jacket Adidas 

shoes Nike/DefShop* 

watch Michael Kors 

*/ tuotteet saatu blogin kautta.