Black & White

En meinaa nyt millään keksiä millai mä tän postauksen teille alottaisin niin ettei tässä olis sata ja yksi asiaa sekaisin siellä täällä. Noh, kerrotaan vaikka aluksi että tän piti olla videopostaus. Mutta tuo iMovie ei sitten toiminutkaan ihan niinkuin elokuvissa. Tai siis ei sen toimimisessa varmaan mitään vikaa ole, käyttäjä on vaan vähän eri vyöhykkeellä. Eiköhän se siitä pian ala selkiintyyn kun vaan jaksaa yrittää ja kokeilla kaikki miljoonat vaihtoehdot ja reitit, ja lopulta aloittaa aina alusta kun saa kaikki niin solmuun ettei tosikaan. Onneksi olen niin kärsivällinen ihminen että tuommoinen on ihan lasten leikkiä, eiku.... 
   

Nojoo eli siis ihan normaalia hyvää arkea tänne kuuluu. Aika isoja asioita on tapahtunut viime aikoina, mistä oon ihan tietoisesti halunnut olla puhumatta täällä. Välillä on tosi vaikee vetää se viiva mitä haluaa jakaa tänne, ja mitä taas ei halua, ja vaikka haluaisikin ei kannata eikä aina edes voi sanoa. Mä haluan kuitenkin pitää tän blogin sellaisena iloisena ja positiivisena paikkana. Vaikkakin välillä sukellellaan pintaa syvemmälle, pohdiskellaan asioita ja käydään mun mielipiteitä läpi. 

Kuitenkin yks iso asia mikä vaikuttaa todella paljon myös mun jokapäiväiseen elämään ja arkeen, ja aikapaljon viime aikoina on vaikuttanut myös mun mielialaan. Aluksi mietin että kerronko tätä täälä ollenkaan, ja jos kerron mitä kerron ja mitä en. Mutta koska asia on sen verta suuri, halusin sen tälläin pääpiirteittäin kertoa. Eli, tilannehan on nyt se, että opiskelut veivät J:n toiselle paikkakunnalle, noin 200km päähän. Mulla olis ollut mahdollisuus lähteä mukaan, mutta halutaan molemmat asua Tampereella, ja mulla on nyt tosi hyvä työ täällä sekä aivan täydellinen kämppä nii aijon nyt pitää näistä kiinni. Niin mä asun tässä nyt sitten yksin ainakin kevääseen saakka, ja katsotaan sitten tilannetta uudelleen mikä on siirron mahdollisuus tänne yms. Tää tilanne oli aika odotettavissa, eli ei mitenkään salama kirkkaana taivaalta paukahtanut vaan on ollut tiedossa jo jonkin aikaa. 
Mutta tilanne ei oikein ollut meidän päätettävissä ja tosiaan kun on osannut ja pitkään sitä sulatella niin ei tässä kohtaa mikään maailmanloppu kolahtanut. Päivä kerrallaan siis jatketaan. 
Osittain myös tän takia täällä blogissa ei olla nyt viime viikkoina nähty mitään järkyttävää postaus vyöryä. Oon halunnut tehdä tätä silloin kun tuntuu oikealta ja hyvältä kirjoitella. En oo halunnu ottaa mitään paineita, ja toivon että myös te lukijat ymmärrätte. Uskon kuitenkin että syksyä kohden asia pikkuhiljaa korjaantuu. 
   

Asu on otettu jo hurjan kauan sitten. Mutta jotenkin koin sen paremmaksi julkasta vasta nyt kun syksy tekee tuloaan. Toi neule on oikeasti niin suuri rakkausneule kun voi olla. Tilasin sen silloin VeroModalta, mutten missään ole nähnyt samanlaista, eli saattaa olla aikaisempien vuosien mallistoa. Muutenkin toi mustavalkoisuus on alkanut koukuttaa mua aikalailla nykyään. Ennen jotenkin kammoksuin sitä. Musta oli täysin nounou. Mutta nykyään musta on ihan sallittu väri mun vaatehuoneessa. 

Nuita Toryn ballerinoja ei montaa kertaa tullut kesällä käytettyä. Oma osansa menkööt sääheppulin piikkiin, ja oma osuutensa siihen että mä jotenkin aina säästelen niitä. En ymmärrä et miks, mutta jotenkin niitä ei raaski jalkaansa ihan milloin vaan laittaa. Ja sen takia ne ei oo oikein päässy mun jalalle muotoutuun ja aika nopsaan ne jälkensä jalkoihin myös jättää. Tarttis korjata asia ja käyttää niitä enemmän, mutku. 

Näihin tunnelmiin ja sanoihin on hyvä päättää taas yksi erittäin sekava postaus, ja kokeilla josko saisin itseni siirrettyä tästä sohvalta sänkyyn ja vaihdettua univaihteelle. 

jeans VeroModa | shoes Tory Burch |  watch Michael Kors 

bag Michael Kors | cardigan VeroModa |  necklace GinaTricot