No ne TISSIT!

Aluks mietin että postaanko. Sitten mietin että en postaa. Kunnes niin moni on nostanut nyt tissit pöydälle ja kantanut kortensa kekoon, joten näinhän teen sitten minäkin. 

Jos joku ei vielä tiedä mitä tää homma meinaa, niin sytytellääs teillekkin nyt sinne sitten ne valot päälle. Elikkä täällä netin ihmeellisessä maailmassa on nyt viime päivinä joka tuutista tullut tissiä tissin perään. Ja mistä tää kaikki sai alkunsa. No, siittä yhdestä järkyttävästä blogikirjoituksesta. Mulla meinas verisuoni katketa kun sen ekoja kertoja luin. Paineet yhdistetystä suuresta myötähäpeästä, ärsytyksestä ja kiukusta yhtäaikaa meinas olla kova paukku. Aluks mää mietin et toi on ihan varmaan joku mainoskikka esittää tyhmää jotta saa suuren huomion.. Mutta ei, valitettavasti olin todella väärässä. 

Tissit on yks luonnollisimpia asioita. Se että onko ne suuret vai pienet, se ei tee kenestäkään huonompaa eikä varsinkaan parempaa ihmistä. Tai ylipäätään mihin sen raja vedetään että mikä on pieni ja mikä suuri. Sekin kun on niin ihmisestä kiinni. Tissien alkuperäinen tarkoitushan tosiaan on jälkikasvun imettäminen. Ei me naiset niitä aikuisia miehiä varten kanneta, vaikka useinhan myös hekin niistä hyötymään pääsevät. Jos jollekulle on ongelma se ettei omasta mielestään voi pienirintaisena miellyttää miestä, niin siinä kohtaa plastiikkakirurgi on ihan väärä hoitomuoto. Ja jos taas mies mittaa naisen kokonaisuudessaan tai  ylipäätään tissien perusteella, on siinä kaverissa mennyt tunne ja järki ihan johonkin väärään päähän.

Mun mielestä ei ole olemassa oikean eikä vääränlaisia- tai kokosia tissejä. Oli ne sitten luomut, korjatut, suurennetut tai pienennetyt. Sitäpaitsi, se käsite että miehet tykkää vain isoista tisseistä niin pyh. Se joka oikeasti ajattelee noin, emmä edes viitti sanoa mitä mieltä olen.... 

Sillä, miten sä kannat niitä, sillä on se suurin ja ainoa merkitys. Jos sun mielestä kokoa tai useampaa isommat on se hinta sun hyvästä olosta, se on sun valinta ja tie tyytyväiseen kroppaan. Mun mielestä ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tietä. Toisille tie on ollut alkujaan jo helpompi, tissit on ollu just hyvän kokoiset ja näköiset. Mut ei vaan kaikki voi aina voittaa joka asiassa, siispä en mä kiellä sitä etteikö joskus hyvään oloon olis tehtävä uhrauksia ja erilaisia ratkaisuja, esimerkiksi se plastiikkakirurgia. Mut jos sä alat muuttamaan itseäsi toisen tai yleensäkkin toisten vuoksi, ei se tie löydä koskaan perille. Tisseillä ei siis loppupeleissä voi mitata tai voittaa yhtään mitään. 

Jos puhutaan mun omista tisseistä, mä en edes tiedä mihin kategoriaan itse kuulun. Enkä pidä sillä mitään väliäkään. Tissit ei ole missään suhteessa seksikkyyden ja naisellisuuden mittari. Sä voit omistaa minkätahansa kokoiset luomut tai kumipallot olematta silti yhtään naisellinen tai seksikäs. Tai vastaavasti sulla voi olla todella sirot ja pienet, ja olla oikeasti seksikäs ja naisellinen. Seksikkyys ei todellakaan löydy sieltä rintsikoiden sisältä, vaan pään sisältä. Ja se miten isot tai pienet tissit sä omistat ei vaikuta millään tavalla siihen mitä sä oikeasti olet. 

Seksikkyys ja naisellisuus lähtee sisältä. Ei ulkoa. Se mitä sä olet ja miten sä olet. Kaiken alku ja juuri on tietenkin se että on sujut itsensä kanssa. Itsevarmuus on ainakin mun mielestä todella seksikästä. Se että sä uskallat olla sitä mitä sä oikeasti olet, etkä häpeä sitä. Vaikkei mulla nyt tosiaan ole mikään D-kuppi lähelläkään, en mä silti mun tissejäni häpeä. Jos mä vaan miettisin koko ajan sitä mikä mussa on vikana, mitä musta puuttuu, ja mikä toisessa on paremmin enhän mää kerkeis mitään muuta tekemään. Enkä mä myöskään itse mihinkään veitsen alle lähtis. Oon jotenkin aina ollu sitä mieltä että mua itteeni jotenkin inhottaa ajatus et mun ihon alle laitettais jotain sinne kuulumatonta. Ja varsinkin kun en itse näe tissejä mitenkään seksikkyyden tai hyvännäköisyyden mittarina. Mutta en myöskään tuomitse heitä, ketkä näin haluavat tehdä. Toki liika on aina liikaa, eikä mulla semmoseen ymmärrys riitä. Jos joku haluaa kaks jumppapalloa leukansa alle, ei, emmä ymmärrä ihan sitäkään. 

Yks asia mitä mä en myöskään tosiaan siis ole koskaan ymmärtänyt, on juurikin se että jotkut isommat tissit omaavista ihmisistä pitää itseään niin paljon parempana verrattuna pieni tissisiin ihmisiin. Että niinkun mitä enemmän tissiä, tai oikeastaan aika usein kumia, niin sen parempi ihminen. Varsinkin baareissa tätä näkee tosi paljon, vedetään kledjut sen mukaan päälle missä vähintään puoli nänniä paistaa ja katotaan kuka jätkä huomaa ekana. No ei siinä, jos tosiaan mittari on se että jätkä ajattelee seurustelevansa tissien kanssa suurinpiirtein. Enkä nyt tosiaan siis tarkoita et jos omistaa isot tissit että niitä pitäis jotenkin piilotella, ehej. Mut se nyt vaan ei ole millään tavalla seksikästä jos niitä tyrkyttää liikaa. 

Samaan postaukseen haluan tuoda julki myös omaa suhdettani vartalooni ja ulkonäkööni. Mulla tie tähän pisteeseen että olen vihdoin oppinyt hyväksymään oman kroppani sellaisena kuin se on, ja jopa tykkäämään siittä on ollut todella pitkä ja kivinen. Ala- ja yläasteen kiusaamis aikoina kuulin todella usein kommentteja ulkonäöstäni. Ilkeitä kommentteja tuli myös tisseistä, tai pikemminkin niiden puuttumisesta. Silloin teininä ja sitäkin nuorempana, ne kommentit iski oikeasti tosi lujaa. Se on aika kova itsetunnon maahan lyönti, kun poika kehen on salaa ihastunut kutsuu pojaks sen perusteella ettei sulla ole ne luokan suurimmat tissit. Silti mulla on aina ollut suhteellisen hyvä itsetunto muuten, mutta kroppani kanssa sen eteen on kyllä painettu töitä vuosien myötä. 

Varsinkaan nykyään mä en ole se hoikin tai kiinteytetyin. Mulla on keskivartalolla vähän sitä ylimäärästä, eikä pakarat ja reidetkään ole niin kiinteät kuin voisi olla. Jaloista löytyy myös ihomuutokset jotka on ja pysyy. Naamaakin koristaa harva se päivä finni tai kaksi. Ja umpparikin jätti jälkensä. Mutta mitä sitten! Eipä sitä liikaakaan nyt kuitenkaan paljon ole! Mulla on itellä hyvä olla, en ole mitenkään ylipainoinen tai ainakaan pahemmin mielenvikainenkaan. Osaan nauraa itelleni (ja usein pääseekin nauramaan....) ja hyväksyä etten mäkään joka kerta vaan voi onnistua enkä onnistukkaan. 

Se on vaan pitänyt takoo sinne pää nuppiin, että jokainen meistä on yksilö. Jokainen meistä on erilainen. Ei oo olemassa mitään yhtä ja oikeaa kroppaa ja ulkonäköä mitä kaikkien pitäis tavotella. Eikä tosiaan voi ajatella miltä näyttää jotta vois miellyttää vastakkaista sukupuolta. Et sä niitä kaikkia voi kuitenkaan miellyttää kun nekin kaikki ajattelee eri tavalla. Se että joskus sut se yks näkee kaikkine vikoinesi täydellisenä silti. 

Vaan kaikkien pitäis oppia olemaan onnellisia ja tyytyväisiä siihen omaan kroppaan. Ja jos siinä muokattavaa on tai joku juttu ei miellytä niinkuin se on, niin tehdä sen eteen asioita. Jos me keskityttäis kokoajan siihen mitä toisella on ja mitä toiset näyttää, se söis meiltä todella paljon energiaa ilman että siittä sais irti mitään positiivista, päin vastoin.