Denim Shirt

Ollaanko täällä toivuttu tissikohusta? Mä kerkesin juuri ja juuri kunnes heitti jonkun isomman pöpön päälle. Nyt sohvan omana Viaplayn suurkulutus päällä, päätin kuitenkin välissä tulla tänne kirjottelemaan postauksen koska noita kuvia on taas viime päiviltä kertynyt. Asupostauksen merkeissä täällä nyt siis kirjoitellaan, välillä vähän kuvia vaatteetkin päällä.
Mulla oli eilen vapaapäivä ja illasta maha päätti ruveta kiukuttelemaan ja kipeyty sitten ihan kunnolla. Noh, aattelin et tää on jotain perus ohimenevää. Massu olikin sitten "vähä" erimieltä. Ja niin tuli vessa tutuksi yön aikana. Nyt luojan kiitos pysyy jo sisällä. Mut olotilassa ei edelleekään hurraamista ole. Ja jos mä puhelen ihan sekavia, vedetään kunnialla ton piikkiin!
 

Asuksi valikoitui pari juttua, jota olin jo aikaisemmin miettinyt yhdistää keskenään. Farkkupaita on ollu mulla jo ainakin vuodenpäivät laput kiinni roikkumassa henkarissaan. Sain ton joskus Onlystä ihan naurettavan halvalla, ja olihan se kotiutettava. Kuitenkin siihen muodostui viharakkaus- suhde. Eikä se päässyt koskaan käyttöön ennenkuin kekkasin yhdistää sen noihin mun vahapintaisiin housuin. Tykästyin paitaan kerta heitolla, ja mun silmään tää yhdistelmä ainakin toimii!

Farkkuistapaitaa on mun kohdalla tosi vaikee yhistää mihinkään, kun pääasiassa käytän vaan farkkuj. Ja tuo on vielä sen värinen ettei se oikeen sovi tummien eikä vaaleidenkaan farkkujen kanssa. Onneksi kekkasin lopulta nuo Ginan vahapintaiset housut. Mä oon tykänny noista tosi paljon, ja jonkin verran myös kyllä käyttänyt. Ne vaan on jotenkin tullu aina silloin puettua kun ei oo ollu mahdollisuutta asukuvailla. 
 

Koska ainakin jokusia kevätpäiviä on taas ollu, mä sain vihdoin kaivaa mun viime syksynä ostamat conssit käyttöön. Tänään tosin sääherra halus ottaa vähän takapakkia ja heitti mukavan näkösen lumisateen.
Jostain kumman syystä niille mun aikasemille mustille kävi vähän ohrasesti... Et ihan vaan jos keksii puhdistaa valkoset osat kynsilakanpoistoaineella, joka muuten kyllä aika loistokkaasti toimii. Suosittelen et tekee sen homman ihan rauhassa hötkyilemättä, meinaan ne mustat kangaosat ei ihan ymmärtäny sen tökötin päälle. Ja näimpä niistä tuli sit semmoset ruosteen oranssit.. Ei mitään, "ihan kiva" tiikeri efekti.

Näitä kuvia katellessa mun tulee niin haikea olo ja ikävä tota ns oman värin juurikasvua. Okei olihan se ihan hirveä ja sitä rataa. Mut siis toi idea. Oon nyt iltasin selannu nettiä ja kattellu liukuvärejä ja semmosta et olis tummempi juuri. Nääh, tuskin teen näille yhtään mitään kun kuitenkin sitten taas alkaa haluamaan jotain muuta uutta. Tarkennukseks siis nää kuvat on otettu ennenkuin vedin juurenkin vaaleaksi.

Jotenkin se olis kai pikkuhiljaa alettava hiusvärin kanssa tyytymään siihen mitä on, eikä aina haaveilemaan siittä mitä ei ole. Raskaaks se kävis hiusten päälle ensinnäkin jos siihen rumbaan lähtis. Sekä emmä usko että loppupeleissä olisin sen tyytyväisempi. Tummana kaipaa vaaleaa ja vaaleana tummaa. Opetellaan siis viihtymään nykyisessä! Korkeintaan pienten korjailujen kera...

Mä taidan jatkaa tästä päiväunille. Vihdoin kun nuo raksatyöläiset tuolla ikkunan alla taas hetkeksi lopettivat. Ei siinä se varsinainen työnääni ei oo mua liioin häirinny. Mutta se meteli mitä noi äijät tua pitää toisillensa. Ne remppaa tota naapurin 8 kerroksista taloa, ja keskustelevat näppärästä toinen äijä maantasolla ja toinen siellä kahdeksannessa. No ei siinä kunhan eivät nyt ihan joka päivä herätä mua elämäntarinoillaan..