Ikuinen Hiuskriisi!

Pitkän pitkään oon halunnu höpistä teille vähän tukkajuttuja. Kärsin ite melkoisesta hiuskriisistä, ja sen takia tästä tänne sitten kirjoitella päätinkin. Oon hiusteni kanssa melkoinen tuuliviiri. En oikeestaan koskaan oo niihin tyytyäinen. Tummana kaipaan blondia ja blondina tummaa. Yks värisenä useampaa väriä ja värikkäänä yhtä väriä. Tylsänä shokkiväriä ja shokkivärissä tylsyyttä. Tuttua?
  

Mun päässä onkin nähty jos jonkinmoista yhdistelmää. Koska en oo ikinä halunnu vaihtaa tummasta blondiin sillai yhden illan aikana. Vaan yleensä on ensin raidoiltetu ja pikkuhiljaa väriä kevennetty jos niin voi edes sanoa. Sit siinä matkan varrella on tullut nähtyä jos jonkinmoisia ruskean ja vaalean sävyjä. Viimeisimpänä vaihdoin tähän nykyiseen syyskuussa 2013. Koko 2013 vuoden muuten mulla oli tosiaan niitä eri sävyisiä ruskeita. Kunnes lopulta vedettiin sitten joku kevyempi värinpoisto ja saatiin tulos blondin puolelle. Edelleenhän mulla on jonkin verran keltaisuutta ja ruskean vivahdetta latvoissa, mutta jos niitä lähtis taitteleen ne menis veden mukana viemäriin pesun aikana. 

Yks missä viihdyin todella pitkään oli tuo tummanruskea blondilla etuosiolla. Se vaan oli niin ihana. Mut sitten tietenkin kyllästyttiin (oi miksi ihmisen pitää kyllästyä niin hemmetin helposti joka asiaan......) ja se lähti vaihtoon. Sitä oon jopa haaveillut takaisin, mutta ei ihan nuin tummalla pohjalla. Ja koska etuosiohan oli välillä jopa niin blondi että se kampaamo kerran jälkeen veti sinisen puolelle. Pitihän siihen kokeilla sittne kirkkaan pinkkiäkin väillä. Siittäkin tykkäsin tosi paljon. Mut se tunne kun joka suihkukerran jälkeen pinkkiväri valui veden mukana viemäriin ja kohta se olikin ruman punainen. Olisin mä halunnut kokeilla siinä ihan oikeaa sähkönsinistäkin, mut jotenkin se sitten aina jäi. 
Tuossa ylemmässä kuvassa keskellä oleva versio iski muhun kyllä kans tosi lujaa. Ja sitäkin vaihtoehtoa oon nyt pyöritellyt mielessä. Tosin paria astetta vaaleampana ruskeana. 

Oma väri mulla on melko vaalea. Mut ei ihan tän mun nykyisen värin vaalea, mut ei kuitenkaan ihan se supisuomalainen maantienharmaa. Sen takia oon nyt vaaleena näin yllättävän pitkään viihtynytkin. Kun ei näytä ihan niin järkyttävältä vaikkei kampaajalla kerran kuukaudessa ravaisikaan. Itseasiassa olin tossa 6kk ilman värjäystä viime vuonna, ja oon aika ylpee siittä!

Se mikä mua tummassa vaihtoehdossa hankaa todella paljon vastaa on se jäätävä ylläpitäminen. Koska oma väri on se suhteellisen vaalea, on juurikasvu myös sen näköistä etten mä ainakaan kestä sitä hetkeäkään. Ja en oo taas sellanen et jaksaisin ja haluaisin sitä kahden viikon välein tai edes kuukauden välein olla värjäämässä. 

Jos saisin nyt mennä tyytyväisenä nukkumaan ja herätä aamulla ns. unelma värityksellä. Nää olis luultavasti latvasta ruskeat ja juuresta blondit. Tai juuresta punaiset ja latvasta blondit. Tai joku tälläinen yhdistelmä. Tai sitten platinablondit. Se on yksi mikä mulla on salaisena haaveena. Sellaista mulla ei koskaan ole ollut niin siksi. Ehkäpä jopa sellaiset jotka menee vähän harmaan puolelle. Joo, just sellaiset. 

Mitä hiusten mittaan ja malliin tulee, oon senkin kanssa ihan kahden (okei viiden vaiheilla..) että mitä teen. Mulla on aina ollut pitkät hiukset. Tai suhteessa pitkät, mullehan nää on oikeesti lyhyet. Ihan liian lyhyet. Mut silti mua himottais napata kunnolla mittaa pois. Ehkä johonkin olkapäille saakka. Tai sitten oikeesti lyhyeksi. Mut en osaa oikein kuvitella itteeni lyhyillä hiuksilla. Varsinkin kun mulla on todella ohuet ja hennot hiukset. Joku polkkatukkaa astetta pidempi malli tällä rotanhännällä ei vaan mun mielestä toimi mitenkään.
Otsahiukset mulla on ollut useita kertoja sekä niinsanottu heittoletti tuossa edessä. Nyt molemmat pois kasvatteena tietenkin tekis mieli leikata molemmat heti takaisin ja vaikka yhtäaikaa. Mut sit taas se työ mikä siittä pois pääsemisessä on. Ja musta on todella jees nyt kun kaikki hiukset rupee oleen suhteellisen pitkiä niin ne saa kaikki ponnarille helposti. Mitään muuta vihaakkaan niin paljon kuin sitä että pitäis pinnien kanssa kikkailla että hiukset pysyy ponnarilla edes suhteellisen jees- näköisenä.

  Pidennyksiäkin mä oon taas vähän mietiskelly. Mullahan on semmoset clip-onit ollu. Vaikka ne on ihan taivaallisen kivat kun saat ite päättää koska heität ne päähän nii jotenkin en oo vaan hankkinu siltikään uusia. Joku niissä tökki ja pahasti. Sitten taas siihen en kyllä helposti lähde et rupeisin liimailemaan tai ompelemaan tai vaikka taikomaan omiin hiuksiin vakkaristi kiinni jotain toisia hiuksia. Yh! En tajua itteeni miten semmosen ajatuksen oon saanutkin, mut jotenkin se vaan tökkii vielä enemmän.

Hiuskriiseily on kyllä mun kohdalla ihan jatkuvaa. Vois melkein ottaa sellaisen asenteen että antaa mennä vaan ja värjäillä just sellaiseksi kuin mieli tekee, koska se mieli muuttuu kuitenkin jossain kohtaa. Se vaan tulis sit vastaan et mulle ainakin hiusten kunto on tärkeä asia, en halua mitään hamppulatvaa tai yhtään tän vähempää hiuksia. Niin se painais sitten kyllä aikalailla jarrua. Lyhyillä hiuksilla se olis niin paljon helpompaa. Mutmut, emmää ainakaan toistaseks raaski tästä riutuneesta leijonanharjasta luopua. Vaikkei tää kyllä tästä mittaa enään kasvakkaan, vaikka olin sen 6kk värjäämättä ja leikkaamatta mitta oli tismalleen sama.

Onneks en taida olla ainut tän mun suuremman luokan "ongelman" kanssa.