Henry Lloyd

Huhhuh, melkein jo luulin että mun päivät päättyy tohon tiskivuoren eteen. Jessus mutta oli meinaan pieni homma. Viikon, varmaan reilunkin astioasto nätisti päässyt siihen kasaantumaan. Ja tiskipöytä tai oikeastaan koko keittiö niin piukassa että melkein sai siirtää tavarat olkkarin puolelle jotta sai altaat tyhjäksi. Voitte muuten olla varmoja että ko nyt seuraavaks on J:n tiskivuoro, mä otan joka ikinen kerta uuden lasin. Vaikka ottasinkin vaan santsikupinkin nii otan siihen väliinkin uuden lasin! On se meinaan kumma ko mä yritän aina mahdollisimma kauan juua siitä samasta lasista, mut herran laseja ja kuppeja löytyy välillä suihkustakin... Ko se sheikkerillä tehty juttuhan on niin kätevää juoda suihkussa. Ja vielä kätevämpää on unohtaa se sinne. 

Joo no ni, selvisin siis kuitenkin hengissä, vaikka kädet on nyt vähän kuivemmat kuin saharan aavikko, ja paita ja farkut litimärät koska toi tiskipöytä on just sillä korkeudella kun vähä loiskahtaa yli nii heti on sylissä. Ehkä mä säästän seuraavaksi tiskikoneeseen. Tai itseasiassa kyllähän se löytyy jo. Vanhojen vuokralaisten jäljiltä siellä vain sattuu sojottamaan muutama sähköjohto, ja sen kiinnitykset ja virytykset saa mut vakuuttumaan yhtä paljon kuin tää keskustan juttu alkoholin vähentymisestä sillä että viedään keskioluet kaikki alkon ovien taakke, nii ennoo uskaltanu sitä käyttää. Emmää kuitenkaan niin hyvin tienaa et mulla olis vara maksaa kotivaakutuksesta melkoset summat ja siihen päälle remontit noihin kolmeen kerrokseen tän kerroksen alla, kun tiskikone päättää sylkee allensa vesiputouksen. 
 

Ehkä aihe tiskaus saapi nyt jäädä kun olen siittä saanut avautua. Oli mulla ihan tän blogin aihepiirin asiaakin. Sain J:n tuossa yks päivä suostumaan napsasemaan asukuvat. Joo siis piti rukoilla ja taipua ja anella jajaja suostua tiskaamaan tänään toisen kerran peräkanaa yms että se suostu. Mutta suostuipa kumminkin. Yritin samaa eilen, mut viikon välein on kai hänelle liikaa tällä hetkellä. Ehkä mä keksin taas jonkun uuden lahjomis tai kiristämis yrityksen. Oon meinaan ainakin ite ihan hurjan tyytyväinen näihin otoksiin, jos ei lasketa sitä että mä fiksuna seisoin just siinä kohtaa et mun uutukais rakkaus kengät jäi sopivasti taustaan näkymättömäksi. Onneks se näyttää vaan astetta tyhmemmältä kun mulla ei olis jalkoja ollenkaa. Mitäpä me pienistä, kun ei nekään meistä. Yliarvostettua tuollanen et kuvissa vois kerrankin mennä niinkun kaikki prikulleen. 

Asun kanssa ei ollut ongelmia. Tän talven uutuus pipo-ostos kasvaa pian mun päähän kiinni. Se on vaan niin ihana. Se on sellanen ihanan rento päässä, eikä sellanen et tuntuu et hiukset karkaa takas pään sisään kun tila loppuu kesken. 

Riverislandin nahkahiha paita on yks viime vuoden onnistuneimpia ostoksia. Ja kakun kruunaa uutuus kengät, jotka nyt ei tosiaan pääse loistoonsa tuon taustan kanssa. Mutta don't worry, niille on tulossa ihka oma postaus. Kyllä niitä meinaan sen verran kauan etittiin ja haeskeltiin netin syövereistä.  Takista nyt ei varmaan mitä tarvitsekkaan mainita. 

 Pipo on kyllä sellainen asuste joka pelastaa päivän kuin päivän. Ei tarvi paljo hiusongelmille aikaa suoda kun vetäsee vaan pipon päähän ja lähtee matkaan. Ja mulla kun tuota työmatkaa tulee, on se ihan näppärä kapistus korvienkin puolesta. Kesällä tulee aina ikävä niitä päiviä kun aamulla peilin edessä tekis mieli itkeä kun ei hiukset asetu, eikä saa vetää pipoa päähän. Tai miksei saa toki, mutta.. Tiedä sitten onko sekään niin fiksun näköistä ja oloista ottaa esim arskaa pipo, ja nimenomaan talvinen paksu pipo päässä.
   

 

jacket Vila | jeans JC | bag & watch Michael Kors 

shoes Nelly Shoes | shirt River Island | beanie Henry Lloyd