Joululomalle!

Tää päivä, ja tää hetki. Tätä on niin odotettu. Nyt ollaan niin lomalla. Loppuviikko vapaata, enkä ajatellut suoda ajatuksenpoikastakaan työnteolle. Huomenna mä siivoon kämpän prikulleen kuntoon, paketoin loput lahjat, käyn hoitamassa vikat asiat kaupungilla, ja karkaan Ikaalisiin joulunviettoon. Jätän kiireen, stressin, ja kaiken muun vähääkään negatiivisen tänne. Vaikken mä mitään hirmuisen jouluisia ihmisiä olekkaan, tänä vuonna mä olen oikeasti odottanut joulua. Ens viikolla muutama päivä töitä ja sitten taas lomaillaan. 

Syksy ja sen mukana olleet ikävät ja stressaavat asiat kulkevat osittain vieläkin mukana. Ikävä ei meinaa helpottaa. Mulle yksi puolituttu laukaisi kerran päin kasvoja "Se oli vain kissa." Johon mä suurin piirtein räjähdin, -Jos se olisi ollut pelkkä kissa, mä en tuntisi tälläisiä tunteita nyt. Siru kulki mun elämässä mukana niin pitkän ajan, sillä oli ja tulee aina olemaan paikka mun sydämessä. Mä oon joutunut opettelemaan elämän isolla tapaa uusiksi. Opettelemaan elämään ilman, sitä karvaisinta ja yhtä varmasti rakkaimmista olennoista. Ei oo ollu meinaan helppoa, eikä tuu vielä hetkeen olemakaan. Vieläkin joskus kun saavun töistä kotiin, tahtomattani vain lyyhistyn eteisen lattialle kyyneleet silmissä, "se ei olekkaan kotona enään". 

Monet myös ovat kysyneet, miksen ole ottanut nyt sitä pitkään haaveilemaani koiraa, tai vaikka toista kissaa. Mä en ole päässyt edes Sirusta vielä yli, millä kukaan kuvittelee että joku korvike peittoaisi tämän tuskan? Mä haluan ottaa eläimen sitten kun mä haluan eläimen rinnalleni, en siksi että ikävöin Sirua, enkä myöskään siksi etten (vielä) osaa elää ilmankaan. En osaa tällä hetkellä elää ilman Sirua, osaan elää ilman lemmikkiä. Ne on kaksi ihan eri asiaa. 

 Myöskin tää koti on ollut aikamoinen stressi tekijä. Kaikki on niiiin kesken. Ja minä tunnetusti tänne heti nyt kaikki -tyyppisenä ihmisenä, meinaan saada itkupotkuraivareita ihan vain sen takia, ettei täällä näytä vielä läheskään siltä kun haluaisin. Puhumattakaan ettei sellaista sohvapöytää ja tv-tasoa ole olemassakaan minkä haluaisin. Täytyy nyt vaan yrittää hengitellä syvään ja hokea itselle, että kyllä tämä vielä joku päivä näyttää kodilta, kaikkea ei voi saada heti. 

Menipä taas syvälliseksi, mutta tosiaan siis. Huomenna suunnaksi Ikaalinen ja kunnon joululoma. Mä tässä samalla ajastelen teille ainakin yhden postauksen, kun en tosiaan sen tarkemmin tiedä koska taas palailen tänne Tampereen kotiin tietokoneen ääreen. Nyt kuitenkin näihin tällä kertaa vähän onnettomampiin asukuviin.
 

 jacket Only | shirt Zara | jeans VeroModa | bag & watch Michael Kors

shoes Converse | scarf Cubus

 

Varmaa ainut hyvä puoli kylmissä säissä on se, että saa käyttää toinen toistaan ihanempia takkeja. Unohtamatta tietenkään UGGeja! Mä heitin tänään jalkaan nuo ihanat sämpyläkengät ensimmäistä kertaa tänä talvena, ja aah miten ihana olikaan tassutella ne jalassa töissäkin. Töissä sisällä ei hikoo jalat niinkuin esim saapikkaissa, muttei varpuset myöskään jäädy pihalla tallustellessa. Se muuten olikin sit varmaan ainut hyvä puoli tossa kylmyydessä. Hyrr, mä olen saanut siittä jo ihan tarpeekseni. 

 

Asu oli niin peruskauraa tällä kertaa,  ettei siittä taida saada jutunjuurtakaan irti. Huivi on uus, oon taas ihastunut noihin muhkeisiin huiveihin. Ja cubuksessa oli joku aika sitten kaikki -30% ja emmää osannu valita haluanko vaaleanpunase vain tuon, no kotiutin sitten molemmat. Zaran paita on yksi suosikkejani, enkä itseasiassa muista olisiko se koskaan aikaisemmin edes esiintynyt täällä. 

Näin minä olin siis pukeutunut mein rennommilla synttärikemuilla. Mutta nyt mua väsyttää oikeesti todella todella paljon. En oikeen tiedä että miten jo tähän aikaan, yleensä meinaan tähän aikaan ollaan vasta pirteimillänsä. Voipi olla et tää tyttö painaa pään tyynyyn jo ennen ysiä, mikä olis varmaan eka kerta tänä vuonna. Ja herää sit reippaana huomiseen laittelemaan viimeisiä juttuja. Pitäkää tekin ihanat joululomat kenellä ne on jo alkanu!! ♥