Tamperelainen!!

Mä en tiedä mistä alottaisin. Siittä on kolme viikkoa kun olen viimeksi avannut tän näkymän. Tuona kolmena viikkona en oikeastaan ole koskenut tietokoneeseen muuta kuin ne pakolliset. Tuo kolme viikkoa on mennyt tän blogin suhteen aika ristiriitaisissa tunnelmissa. En oo koskaan tän blogin aikana, eli yli kolmeen vuoteen pitänyt näin pitkää taukoa bloggaamisesta. Nyt se tuli pakon edessä. Jos mun pitäisi valita oliko tämä hyvä, vai huono asia. Sanoisin että tasaisesti molempia. Päätin olla ottamatta turhaa stressiä siittä että blogi jäi nyt vähemmälle, koska stressin aihetta oli kerrassaan muutenkin. Tai eihän se vieläkään kaikki ohi ole, mutta ehkä se "pahin". 

Muutto on nyt nimittäin tehty. Ja voin sanoa olevani Tamperelainen. Tää on vieläkin ihan uskomatonta. Tänään kun aamulla kävelin töihin kävelysiltaa, tuli siinä sillalla semmonen fiilis, jota ei meinaa edes oikein osata selittää. Jokin mun sisälläni totesi "tää on nyt mun koti, uusi koti, oma koti". Jotain sinnepäin. Varmaan jonkun aikaa kestää tottua ajatukseen, että nyt mä asunkin isossa kaupungissa, missä pelin nimi on ihan eri mitä Ikaalisissa. Voin kävellä kadulla, ja oikeastaan kukaan ei tunne mua. Voin käydä kaupassa ilman että jokainen tai vähintään joka toinen vastaantulija morjestaa tai jää jutuille. En mä voi sanoa odottaneeni tätä, mutta en mä vastaankaan laita että asia näin on. 

Onhan tää myös tosi haikeeta. Asuttiin äidin kanssa monta vuotta kahdestaan. Nyt aluksi kun asun yksin, ennenkuin J muuttaa perästä. Mä todellakin tulen tyhjään kotiin. Ennen jos äiti ei ollut kotona, oli lauma kissoja vastassa. Tosin niistäkään jäljellä ei ole enään kuin yksi, mutta kumminkin oli se yksi vastassa. Iloisena ja onnesta soikeana kun joku tuli kotiin. Nyt mä tosiaan joudun tulemaan tyhjään kotiin. Ehkä oli jo aikakin. Ensi viikolla mittariin pamahtaa 20 vuotta. Nyt voin ainakin sanoa että muutin kotoa alle kakskymppisenä! 

  
Lauantaina oli tosiaan muutto. Ja nyt mä kirjoittelen täällä laatikkomeren keskellä. Ruokapöydän ääressä, joka on koottuna keskelle olkkarin lattiaa. Koska sohva saapuu vasta 2-4 viikon päästä. Tilasin sen tilaustyönä, ja siinä oli 6-7 viikontoimitusaika mistä muutama viikko vielä jäljellä on. Siispä pitää pärjätä siihen asti ilman sohvaa. Ja kun ei viitsit ihan lattialla istua telkkaria katsoessa oli ratkaisu koota tää ruokapöytä tähän olkkariin. Laatikoita en ole saanut vielä purettua kuin vasta astiat. Ja keittiö ainakin miellyttää tosi paljon mun silmää nyt pintaremontin jälkeen. Maalattavaa itseasiassa ei enään ole kuin makkarin vihreä seinä, mutta se tehdään sitten myöhemmin. Pääasia että olohuoneen oranssi seinä, keltainen eteinen ja keltainen keittiö ovat nyt valkoisia. Vitriini ja lipasto vartoo tossa lattialla kokoojaa, ja mä vartoon että ne saadaan koottua että pääsen niitä täyttämään. Unohtamatta että vanha lipasto hajos muutossa "vähä" ja nyt sekin odottelee sitten korjaajaa, joten en pääse siihenkään purkaamaan mitään.

 No, päivä kerrallaan tää alkaa näyttää koko ajan enemmän kodilta! Tälläinen malttamaton ihminen ei vaan millään malttais odottaa et kaikki olis paikoillaan. Ostettavaakin olis vielä melkoinen kasa, mutta ehkäpä nekin sit alkaa pikkuhiljaa kertymään. 

Lyhyesti ja ytimekkäästi, hengissä ollaan, enkä ole unohtanut tätä, tää alkaa tästä taas pikkuhiljaa nousta! Kiitos teille ihan hirmu paljon kaikista tsemppiviesteistä ja siittä että jaksatte oottaa! ♥