Facts and Opinions

- En pysty syömään mitään tulista. Ja mulle normit jutut, mitä suurin osa ihmisistä ei pidä mitenkään tulisina on tulisia. Kuten esim. pippuri on mulle ihan liian mausteinen ja "tulinen". Ne tilanteet joissa joudun syömään esim kanaa tai pihviä joka on maustettu pippurilla, ne on tosi inhottavia. Maitoa/vettä/mehua menee senkin edestä ja sit on ihan ilmapallo olo kun on vetänyt sen kannulisen juotavaa sen yhden pihvin kanssa. Ja ihan oikeasti kun tää ei ole mikään vitsi, monesti kun ruokaa laitetaan nii mulle kehutaan "en mä laita paljon tätä chiliä" "ei tää nyt tunnu missään", no voi kuule kyllä se mun suussa tuntuu. Mulle käytännössä nää normi tuliset ja ei niin tuliset ruuat vastaa niille jotka niitä pystyy syömaan niin jotain extrahothothot- tulisuus astetta. Mä en mitenkään nauti tästä "ominaisuudesta", mutta en mahda sille mitään. 

 - Mua ihan hirvittää mitä tän hetkisestä "nykynuorisosta" oikein tulee. Okei, en yleistä. En todellakaan tarkoita että kaikki painis samassa sarjassa. Mutta iso osa. Ja tietenkin, jokainen meistä on tehnyt nuoruudessaan/lapsuudessaan typeryyksiä, ja osa meistä tekee niitä sen jälkeenkin. Mutta nyt ihan oikeasti. Osalle sana käytöstavat tuntuu olevan ihan ufojuttu. Siis ei mitään merkitystä ole kyseisellä sanalla osalla nuorista. Nimimerkillä, olen nähnyt kun about yläaste ikäiset syljeskelevät ostoskeskuksessa sisällä, huutelevat tuntemattomille ihmisille loukkaavia kommentteja heidän ulkonäöstään, rikkovat/hajottavat/tuhoavat kaiken mitä käsiinsä saavat mikä vaan ei ole omaa, ja muutenkin käyttäytyvät niin järkyttävällä tavalla ettei ole tosikaan. Ja kaikenlisäksi, ollaan siittä ylpeitä, saadaan kavereilta sitä enemmän arvostusta mitä törkeämmin käyttäydytään. Taas kerran, osalla näistä tapauksista saa syyttää vain ja ainoastaan sitä kasvatusta.
 

 

 - Mua ärsyttää kaupalla olin sitten asiakkaana tai töissä ihan suunnattoman paljon välinpitämättömät ihmiset. Varsinkin kun yleensä ne on pienten lasten äitejä. Siis kenelle oikeasti tulee mieleen, että jos se viili- maito- tai vaikkapa jogurttikippo on rikkoutunut kun pääset kassalle (ja vielä ihan omasta syystä.) laittaa se rikkinäinen purkki siihen kassahihnan vieressä/yläpuolella olevalle hyllylle ajatuksella "kyyllähän se nyt tuosta itsestään kulkeutuu oikeaan paikkaan eikä se siinä ketään häiritse, mitäpä nyt yksi rikkinäinen vuotava maitopurkki, eihä sieltä vuoda kuin litra maitoa pikkuhiljaa jos sitäkään kun osa on jo korin pohjalla" Tai toinen vähintään yhtä vahvasti ihmisten fiksuudesta kertova ajattelutapa "Voi ei, tää on nyt mennyt rikki, viempä tämän takaisin tuonne hyllyyn ja otan siittä ehjän vierestä sitten mukaani. Kyllä se rikkinäinen yltäpäältä jogurtissa oleva jogurttipurkki, joka vielä viedessäni sitä valuttaa mukavan jogurtti vanan myymälän halki nyt varmasti seuraavalle samasta jogurtista tykkäävälle kelpaa!" Sit on vielä se yks erittäin raivostuttava tapa jos olet itse asiakkaana. Edelle menevä asiakas keksii kassalla ettei tarvitsekkaan jotain tuotetta, ja jättää sen sinne ostoskoriin. Toteaa vielä ääneen ja osoittaa kaikille fiksuutensa "no mutta enhän mä tätä nyt oikeasti tarvitsekkaan, muuten vain ensin mietin sen ostopäätöstä puolituntia sen oman hyllyn kohdalla ja nyt oikeasti en sitä tarvitsekkaan, jätämpä sen tänne korin pohjalle" Helppo homma hermanni laittaa se seuraavan asiakkaan kori sit siihen päälle ko siellä korin pohjalla on joku sun kiikuttama hehtaarinen porkkanapussi. Mä olen useamman kerran tehnyt niin tullessani tälläisen fiksuudenmultihuipentuman takana, että olen napannut sen ostoksen sieltä korista ja ojentanut sen myyjälle ja sanonut vähän napakammin "taas joku kuvitellut että kun tämä tuote tarpeeks kauan tuolla korissa makaa sille kasvaa jalat ja se kävelee itse takaisin paikalleen" tai jotain muuta vastaavaa. Yleensä vielä niin että edellä menevä asiakas on varmasti kuullut tämän. Ehkä pahinta tässä on se, että useamman kerran 5-10v lapsen äiti käskee lastaan viemään sen rikkinäisen tuotteen takaisin sinne hyllyyn, tai laittamaan sen siihen ensimmäisenä vastaantulevalle karkkihyllylle. Ei saisi taaskaan aliarvioida esimerkin voimaa. 

- Oon tosi kärsimätön. Sellanen tännehetinyt, kaikkipitäätapahtuaheti- tyyppi. Tää on välillä tosi raivostuttava piirre. Useimmiten sana malttamattomuus on mulle ihan tuntematon. Jos innostun jostakin, esim keksin jonkun uuden kivan kledjun joka pitäis saada vaatekaappia täyttämään, sehän pitäis saada heti. Jos en sitä saa, yleensä se innostus menee yhtä nopeasti ohi kuin se tulikin. Mut tietyt semmoset oikeasti kivat jutut joita esim just vaatteissa haluan, ne on ja pysyy hankitalistalla siihen saakka ko ne on mahdollista saada. Joskus kun illalla kekkasen että huoneen järjestys olis paljon kivempi jos kaikki huonekalut olis ihan eripaikassa. No, siinähän sitten alkaa se rumpa. Ei semmosen ajatuksen kanssa nyt voi mihinkään nukkumaan mennä! 

- En oo koskaan maistanut kahvia, en pisaraakaan. Enkä kahvijogurttia. 

- Mä en osaa mennä aikaisin nukkumaan. Se on niinkuin ihan mahdoton tehtävä mulle. Nyttenkin, mua on väsyttänyt jo varmaan kohta kaks tuntia. Mutta silti mä kukun tässä koneella silmät ristissä vieläkin. Toinen syy on se, etten mä malta jättää tätä postausta kesken, vaan ennemmin tosiaan kukun tässä silmät ristissä ja teen tämän loppuun. Kuin hipsisin tästä untenmaahan seikkailemaan. Ehkä sen takia mä vihaan aamuvuoroja töissä, ko vaikka mä menisin kuuteen, en saa itseäni mitenkään päin aikaisin nukkumaan. Aina löytyy parempaa tekemistä. Jos ei muuta niin sit peiton alla näprätään instagrammit ja muut puhelimen kätköistä löytyvät sovellukset loppuun, vähintään siihen asti että akku simahtaa tai unimatti vie voiton ja nukahan puhelin kädessä. 

- Mä en ymmärrä yhtään sellaisia ihmisiä jotka esittävät tyhmiä. Jotka niinkun oikeasti ajattelevat että "wau noi nauraa mulle = ne ihailee mua/pitää musta". Sen verran pitäis jo maalaisjärjen mukana olla tullut tilannetajua, että tajuaa koska porukka nauraa sitä pilkkanaurua että mitenkä joku voi olla noin tyhmä ko saapas, ja kun taas oikeasti juttu on ihnimillinen ja hauska. Mua ainakin hävettää niiden ihmisten puolesta kun ne ei ihan oikeasti itse tajua, ettei niitä mitenkään ihailla sillä naurulla.

- Kyllästyn omiin hiuksiini ihan älyttömän nopeasti. Nyttenkin mielen perukoilla sihisee ajatus tummista hiuksista vaaleilla raidoilla, tai vaan kokonaan tummista. Mutta tiedän, että jos nyt meen vetäsemään värit päähän ja pääsen haviteltuun lopputulokseen, eipä aikaakaan kun tää neiti kaipaisi jo takaisin vaaleaan. Siispä nieleskelen näitä ajatuksia harva se päivä ja tauon itselleni että nyt pysytään blondina. Korkeintaan vaalennetaan vielä vaaleanruskeat alueet kokonaan pois. Lisäks haaveilen lyhyistä hiuksista, mitkä vois värjätä vaikka joka päivä eri värisiksi kun ei tarttis pelätä että puoli metriä palaa poroksi käsittelyjen myötä. Mutta siihenkään en lähde, koska tiedän että ei varmaan menisi viikkoakaan kun jo ikävöisin pituutta. 

- Armeija-aika on lähtenyt mua ja J:tä vielä entisestään. En olis ikinä uskonut että armeija voi vaikuttaa suhteeseen näin positiivisesti. Ikävä on toki ihan hirveä aina viikolla, ja varsinkin kiinni olo viikonloppuina, joita on taas tulossa kaksi peräkkäin. Mutta se tunne kun pitkän tauon jälkeen saat hypätä toiseen syliin ja unohtaa hetkeksi ihan koko muun maailman. Tiistaina muuten J:n sanoja lainaten kääntyy juna takaisin päin, ja näin ollen ollaankin siis armeija-ajan puolessa välissä!

- Mä oon täysin sitä mieltä että energiajuomat sais olla K18. Ykskään sitä nuorempi ei varmasti oikeasti tarvitse niitä. Ei sillä että sitä vanhemmatkaan välttämättä tarvitsisivat. Tällä saatais rajattua todella helposti se pois kun kymppikesäset ja mikä pahinta reilusti alle sen ostavat pari tölkkiä päivässä ja vetävät ne lähes ykkösellä huiviin. 

- Mä vihaan nukkua yksin. En tykkää siittä hommasta sitten yhtään. Onneks sitä tapahtuu vain erittäin harvoin. Kotona ollessani saan nukkua Sirun kanssa, se nukkuu mun toisella tyynyllä. Mennään aina yhtä aikaa (joskus siru menee edeltä) nukkumaan, ja sit noustaan yhdessä. Se on meillä ollut jo ihan rutiini juttu pienestä pitäen. Ja J:n ollessa lomilla tää asia korjaantuu vieläkin paremmin!
  

 

- Mä tavallaan pelkään pimeetä. Jokseenkin se varmasti johtuu vain vilkkaasta mielikuvituksesta. Esimerkiksi jos meen yöllä hakemaan juotavaa tai vessaan, pelkään koko ajan että joku tarraa mun olkapäästä, koputtaa ulko-oveen, tai on mua vastassa vessassa. Tää oikeasti huvittaa mua itseänikin. Vastaavasti pienenä mä taas en pelännyt pimeää. Keittiöönkin yöllä mentäessä kaihtimet on oltava visusti kiinni ettei vaan ketään näe mua siellä.  

-  En voi sietää sipulia. En sen hajua, enkä varsinkaan sen makua. Oon perinyt tän isältäni, joka ei vielä tänä päivänäkään ole oppinut sitä syömään missään muodossa. Enkä varmasti opi minäkään. 

- Oon tosi innokas oppimaan uutta. Välillä saatan tietokoneella ollessani havahtua wikipedian sivuilta lueskelemassa tietoa, milloin mistäkin. Viimeisempänä ehkä se, kun yks päivä mietiskelin mihin joutsenet lentää talveksi. Ja samallapa siinä selailin sitten kaikki joutsenrodut läpi ja missä mitkäkin asustelee. En mä tämmäsiä siis ulkoa rupea pänttäämään, vaan välillä otan vaan vähän asioista selvää. Muutenkin mä arvostan tosi paljon ihmisissä hyvää yleissivistystä. Perusjutut vaan kuuluu tietää, toki kukaan meistä ei voi tietää kaikkea, mutta tiedätte mitä mä tarkoitan. Jos joku ei tiedä, esimerkiksi missä kuopio sijaitsee tai miten aterimet kuuluu lautaselle asetella syönnin päätyttyä, mä en arvostusta sellaiselle ihmisille suo, en pisaraakaan. 

Mitä mieltä, haluatteko jatkossa kuulla lisää vastaavanlaisia, vai riittikö tää kertalaakista?