Wesc Oboe White

♫ Mulla on aina ollut sellainen viharakkaus- suhde musiikkiin. Välillä mä kuuntelen joka ilta kuulokkeilla ennen nukkumaan menoa, välillä luukutan stereoista. Välillä sit taas menee aikoja kun en kuuntele ollenkaan. Nytten en oo varmaan kahteen vuoteen ainakaan kuunnellut kuulokkeilla iltaisin, mut nyt viime aikoina oon innostunut taas löytämään kaikkia uusia biisejä! Autossa mä toki kuuntelen musiikkia aina. Mut nyt se on tullut mukaan muutenkin. Ongelmaksi onkin muodostunut nyt se, että mulla on pelkästään iPhonen mukana tulleet kuulokkeet. Koska J on vähän "lainannut" mun kaikkia muita kuulokkeita ja sillehän tielle ne on sitten aina jäänytkin. Mulla on ihan älyttömän pienet korvat (?!) ja sen takia yhdetkään nappikuulokkeet ei sovi mulle. Tai siis sopii, mut mulla tulee heti muutaman biisin jälkeen korvat ja pää ihan älyttömän kipeäksi. Joten se siittä kuuntelemisesta sitten niillä kuulokkeilla. 

Selailin yks ilta netistä kuulokkeita, ja olisin voinut kotiuttaa vaikka kuinka monet eriväreissä. Mut koska tommosille kapistuksillekkin tulee ihan kiitettävästi hintaa, jätin ne sillä kertaa sit kokonaan tilaamatta. No, löysimpäs tieni jälleen kerran heti peräkkäisenä siltana tsekkailemaan "vähän" mitä nettikauppojen tarjonnasta löytyy, ja bongasin sieltä aikas makeen löydön!

 

Wesc:in viti valkoiset Oboe kuulokkeet. Ja vielä ihan pilkka hintaan, nimittäin viidellätoista eurolla. Normihintaan 49,95€ nähden melkoinen säästö. Mulla on aikaisemminkin ollut tälläiset, mutta musta/kultaiset. Mutta joku neropattihenna jätti johdon mukavasti repun vetoketjun väliin yläasteella ja soronmoron sinne meni ne kuulokkeet. Mä tykkäsin niistä ihan hirmuisesti, ja on mulla koko ajan ollut sillai mielen perukoilla ollut että pitäisi ostaa uudet. 

Tykkään tykkään ja tykkään. Oon koko päivän kulkenut kotona nää päässä ja kuunnellut kaikkia mulle uusia biisejä netistä. Meillä J on se joka on aina perillä kaikista uusista kappaleista, bändeistä ja levyjen julkaisuista. Mä en ikinä oo pysyny niiden mukana, ja monta kertaa kun ollaan jonnekkin päin ajeltu ja radiosta on tullu joku uus kiva biisi niin mun hehkutuksen jälkeen J toteaa vain että " on tää jo monta kuukautta vanha" tai jotain muuta kuinka jäljellä mä taas olen ollutkana.  

Mä myös usein huomaan tykkääväni sellaisista biiseistä mistä ketään kaveri tai läheinen ei tykkää yhtään. Mulle ehkä kaikkein tärkeintä musiikissa on sanat. Niitten vaan täytyy iskeä muhun jotta mä lämpenen kyseiselle biisille. Toinen tälläsessä menevämmässä musiikissa olennainen osa on se, että se kans menee kunnolla!  

Tää onnellinen uusien kuulokkeiden omistaja heittää nyt viikonlopun kamat kassiin ja suuntaa oman sotilaansa luo viettämään viikonloppua! Pitäkää tekin kivat viikonloput! ♥