What Where When

En tiedä mistä alottaisin. Mun päässä surisee kymmeniä ja kymmeniä juttuja mitä mä haluaisin tänne jakaa ja kertoa, postauksia mitä tehdä ja kaikkea muuta. Oon ollut koko helmikuun ihan surkea bloggaaja. Se startti minkä tahan vuoteen sain tammikuun alussa, sille ei ole ollut enään tilaa. Oon ollut ihan hukassa itseni kanssa, ja samalla on myös hukkunut tämä blogi. Oon ollut kipeä, sekä henkisesti että fyysisesti. Mulle iski joku ihme flunssa, mun ääni lähti välillä ihan kokonaan, eikä se vieläkään tän kuukauden sairastelun jälkeen ole entisellään. Silti mulla ei särje kurkkua ollenkaan, eikä ole koko aikana särkenyt. Yskä on silti kulkenut mukana, ja yöt on ollut ihan järkyttäviä. Oon nukkunut kuukauden päivät huonommin kuin varmaan ikinä eläessäni. Se on ihan käsittämätön tunne, kun menet nukkuun suht terveenä, mutta yöllä kuitenkin heräät siihen kun nenä on niin tukossa ettei henki kulje, yskittää niin ettei kuuma kupillinen juotavaakaan ole toimiakseen yhtään, tuskan hiki päällä ja kun vihdoin saat monen tunnin kärsimisen jälkeen unta, ei mene kauaan kun jo kello soittaa. Nyt alan olla lähestulkoon täysin voiton puolella tän kummajaisflunssan kanssa. 

Kävin tänään myös poistattamassa ensimmäisen viisaudenhampaan. Se sai poistotuomiot jo viime kesänä, mutta koska mä suorastaan sanottuna pelkään hammaslääkäriä, varsinkin hampaanpoistoja, olen mä vetkutellut sen ajanvarauksen kanssa kohta melkein vuoden. Kyseinen hammas luokiteltiin vaativaksi/ongelma hampaaksi, koska se oli kasvanut aivan vinoon. Ja näin ollen hankasi/raapi mun posken ihan rikki, ja tottakai se poski turposi tästä käsittelystä. Mutta koska hammas oli siellä koko ajan tiellä, ei poski parantunut koskaan vaan se oli siellä kärsineenä. Lisäks kun tää hammas oli niin kiinni poskessa, ettei sinne edes harja mahtunut väliin eipä sitä hammasta silloin kunnolla saanut pestyä. Niimpä se hammas kärsi/tulehtui, ja aiheutti mulle jatkuvan poskiontelontulehdus kierteen. Nyt kuitenkin muutama päivä sitten syödessäni se hammas halkesi totaalisesti. Ja särky paheni siihen mittakaavaan etten mäkään enään kestänyt. Vaan pakon edessä oli pakko voittaa pelkonsa ja soittaa hammaslääkäriin. Sain ajan heti seuraavalle päivälle, ja tänään mä sitten keräsin rohkeuden sirpaleet yhteen kasaan ja kävelin lääkäriin. Kaiken kukkuraks mulle jäi kivun lisäksi tosi hyvä fiilis! Istahdin siihen tuoliin ja mulle laitettiin ne hiton järkyttävän puudutus piikit mitä mä tässä eniten pelkäsinkin, ja ihan aiheesta, joka kerta ne sattuu vähintään yhtä paljon! Niiden annettiin pikkuisen aikaa vaikuttaa ja sit se lääkäri rusautti käsillä sitä hammasta ja seuraavaks nyppäs sen pihdeillä. Eli koko toimenpiteeseen ei mennyt edes kymmentä minuuttia kun mun ongelman aiheuttani tiputettiin jo roskakoriin. Se helpotuksen tunne kun sait nousta siittä tuolista ja todeta mielessäsi, nyt se on ohi, nyt se on poissa. Nyt olo kipujen kanssa on ihan ok.Yksi viisaudenhammas on siis vielä poistoa vailla, mutta sen kanssa onneksi ei ole ollut mitään ongelmia joten kiire sillä ei ole. 

Nyt mä odotan vaan kevättä ja sen mukana tulevaa kesää. Ja yritän samanaikaisesti elää päivä kerrallaan tulevaa murehtimatta.Vaikka mulla ei ole pienintäkään tiedonpisaraa siittä, mitä mä haluan "isona" tehdä tai asua, haluan uskoa siihen että kyllä mäkin paikkani vielä löydän. Tällä hetkellä vaan odotellaan J:n armeijan loppumissa, jotta me päästään sitten yhdessä suuntaamaan "maailmalle". Se on muuten nyt parhaillaan kuukauden kiinni. Ihan käsittämätöntä etten mä saa nukkua sen vieressä tai herätä sen vierestä kuukauteen. No, tää ainakin osoittaa sen ettei ole mitään mistä meidän suhde ei selviäsi ♥ 

Taitaa olla aika lopetella tämä postaus, on tullut nyt niin paljon asiaa joka suunnalta että ehkä se riittää tähän. Mä suuntaan nappaan kipulääkkeen huiviin ja käpertymään peiton alle pll:n ääreen. Eiköhän tämä postailutahti tästä taas ala parantumaan!