Memories

Tosiaan odotatte varmaan sitä huone postausta.. Heh, no ehkä saatte sen huomenna, koska en ihan jaksanut tänään(kään....) siivota huonettani kuntoon, no ehkä huomenna, toivottavasti. Nyt vietän tylsää perjantai illan loppua kotona, alku illan olinkin kylällä Annan, Milkan & Annin kanssa. Ajattelin tehdä postauksen johon lisään vähän vanhempia kuvia ja kerron niistä (:

 Tää kuva on 2008 vuodelta. Eli olen tässä kasiluokalla. Ja tosiaan omistin silloin juuri ja juuri olkapäille ylettyvät hiukset ja varmaan tummimman ruskeat mitä löytyy. Monen kaverin kanssa tuli tapeltua että nämä olisivat mustat, mutta ei ne oikeasti ollut. Kuvan muokkaus tosin vääristää niitä(: Mulla ei kauheasti ole tallella "vanhoja" kuvia musta, ja jos onkin, niin ne ovat kaikki lähinnä isän koneella. 

Tää kuva on kans oikeen arkistojen kätköistä löydetty. Vuodelta 2009, kun mein äiti voitti sen ennätystehtaan äänestyskilpailujan, ja palkintona oli 8hengen mökki (tai no tää oli paritalo) Kuusamosta viikoksi. No me sitten heti sinä päivänä kun koululoppui huristeltiin reilu 600km kuusamoon. Mukana mulla oli mun sen aikanen tosi hyvä ystävä Milka. Asuin silloin isällä toisella paikkakunnalla, ja ei oltu Milkan kanssa hirveän paljon tekemisissä, niin musta oli selvää että halusin just sen mukaan. Tietty mukana oli sitten myös Pekka, äiti, äitin sisko ja sen poika ja kaksi muuta serkkuani. Tua mökki oli ihan huikea! Sinne kun pääsisi joskus takaisin, unohtumaton viikko tästä jäi muistoksi.

 Tää kuva on otettu sellaisesta paikasta, jossa mä vietin yhdestä kesästä paljon ikimuistoisia hetkiä. Silloin se oli sellainen riemun sekä rauhoittumisen paikka. Sieltä jäi jäljelle niin monia hyvia kuin huonojakin muistoja. 

Uusvuos 2010. Amanda on mun ihan lapsuudenystävä. Se oli sellanen erilainen ystävä, koska se asu mein isän naapurissa, ja isä asui silloin 100km meiltä, eli siis nähtiin harvoin, mutta säännöllisesti. Käytiin sen tykönä veljen kans säännöllisesti 3viikon välein, ja vietettiin joka toinen joulu siel ja joka toinen uusvuos. Amandaan tutustuin varmaan jotain 6-7 vuotiaana. Vaikka silloin näkeminen tuntui vähäiseltä, kun vain kolmen viikon välein, on tämä nykyään näkeminen vielä paljon paljon vähäisempää. Hyvä kun kerran vuodessa näemme. Pitkä välimatka edelleen tekee, vaikkei saisi. Ikävä on..

Vaikka omistankin maailman pöljimmät serkut, en silti vaihtaisi heistä ainuttakaan kehenkään! Kaikki 6 ovat olleet elämässäni aina läsnä, ja ollaan oltu aina tosi läheisiä. Kaikki lapsuuden kommellukset ja hauskuudet olen saanut kokea heidän kanssaan. Vaikka he kaikki ovatkin minua vanhempia ja kuudesta vain yksi on tyttö, En olisi sama Henna ilman näitä ihania ihmisiä. Kuvissa näkyy vain 4/6 serkuista, mutta nämä olivat vain ne osuvat kuvat. Mulla on ikäänkuin aina ollut, kuusi veljeä ja yksi sisko♥

  

Tälle otukselle on mun sydämessä ikuinen paikka. Ens vuonna 9vuotta täyttävä kissani Siru. On mulle eräällä tavalla kuin oma lapsi. Nukkuu joka yö mun viekussa tyynyni vieressä omalla peitollaan. Voisin sanoa että turvautuu muhun aina, jos pelkäisi jotain. En ole vielä keksinyt asiaa jota Siru pelkäisi.. Välillä vähän saa huolestuakkin sen puolesta kun esim. Vaikka olis minkä kokoinen koira kyseessä Siru menee antamaan tassua ja sähisemään. Näin on käynyt mm. Saksanpaimenkoiran kanssa. Ei siis minkäänmoista itsesuojeluvaistoa tällä katilla ole :D Mutta se on mun rinsessa juuri tuollaisena kuin se on!

Kuvankäsittelyharjoituksia. Mutta tämä on yksi lempparini. Vaikkei jälkiolekkaan lähelläkään täydellisyyttä, tämä on jotenkin mielestäni onnistunut. 

Seuraavaksi kuvaksi mä voisin vuorostaan ottaa jotain mitä nukkumatilla on tarjolla. Nimittäin on melkoinen väsy. Toivotaan että saisin hyvin nukuttua ja huomenna olisi valoisa päivä niin saisin tämän huoneen kuvailtua :) Ja oho, 20 lukijaa täynnä! Vielä lopuksi; Mitä mieltä olette postauksesta?

Henna